Varo mistä unelmoit, se voi toteutua

Onneen vaaditaan jotain, mitä tehdä, jotain mitä rakastaa ja jotain, mistä unelmoida.  Olen aina ajatellut, että kun saavutan jotain, mistä olen unelmoinut, kuolen onnesta. Kun saavutan sen huomaan, etten kuollutkaan. Siinä vaiheessa en osaa iloita siitä onnistumisesta, vaan alan keskittyä seuraavaan unelmaan. Ehkä haluan aina jotain, mikä on saavuttamattomissani. Unelmat ovat välillä mutkikkaita ja vaikeita saavuttaa. Unohdan välillä, että onneen tarvitaan muutakin. Välillä huomaan jahtaavani unelmiani niin kiivaasti, etten osaa nauttia niistä pienistä onnistumisista, joita matkan varrella saavutan.

Välillä tarkastelen tavoitteitani. Jahdatessa unelmaani, tekeekö päämäärä minut onnelliseksi? En oikeastaan pidä tärkeänä sitä mihin pyrin, vaan sitä, onko kaikki vaiva, jota näen päämääräni eteen sen arvoista. Olen aina ajatellut, että kun seisoo sen takana mitä tekee ja pyrkii eteenpäin kunniakkain keinoin, niin vain silloin voi menestyä ja saavuttaa päämääränsä. 

Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, unelmat voivat olla joskus mutkikkaita ja vaikeita saavuttaa. Vaikeassa tilanteessa ei saisi kuitenkaan luovuttaa, vaan epäonnistumiset pitäisi kääntää voitoksi. Epäonnistumisia ei saisi pelätä, vaan on yritettävä päästä eteenpäin, koska vain yrittämällä voi onnistua. Luovuttamalla ei voi saavuttaa mitään hienoa. Ikinä ei saisi lakata uskomasta itseensä ja omiin unelmiinsa. 

Jokainen on oman onnensa seppä, sanotaan. Välillä minun on vaikea uskoa, että elämässä menestyminen on minusta itsestäni kiinni. Olisi pidettävä unelmat kirkkaana mielessä ja lähteä kulkemaan niitä kohti, mieli avoinna seikkailulle. Joskus olisi osattava tehdä asioita myös siksi, että ne voisivat olla hauskoja eikä pelkästään saavuttaakseen jotain. Siinä minulla riittää tekemistä.

Tiesin, että spesiaalikeissi tää olis ja aika vain sitä vahvistaa.

Mun rakas Susipoika täyttää tänään jo 9-vuotta!

Vaikea uskoa, että Tami, tuo minulle "tilattu" otus, täyttää jo 9-vuotta. "Tilatulla" tarkoitan sitä, että kun kävin katsomassa Illiä muutama viikko ennen synnytystä kuiskasin sen korvaan: "Mie haluaisin mieluiten harmaan pitkähäntäisen urospennun." Aurinkoisena päivänä 4. lokakuuta Kati sitten laittoi mulle viestiä missä kertoi, että ensimmäisenä oli syntynyt suurikokoinen harmaa pitkähäntäinen urospentu. Muita uroksia tähän pentueeseen ei sitten syntynytkään vaan Tami sai seurakseen viisi siskoa.

Muistan myös sen kun pennuilla oli ikää noin kolme viikkoa ja istuin pentulaatikon laidalla, sylissäni pikkuinen Tami, joka oli nukahtanut syliini. Katsoin Tamia ja kysyin sitten Katilta, että millaisen harrastuskaverin ja yleensäkin kotikoiran tästä pienestä karvapallosta saan. Kati sitten vastasi, että "Göötistä saat loistavan harrastuskaverin, sellaisen joka on aina valmiina toimintaan ja joka rakastaa käydä pitkillä lenkeillä, olla ihmisten kanssa ja joka on energinen, uskollinen ja peloton. Koiran, joka on suuri koira pienessä paketissa." Ja tällainen Tami on ollut kirsusta hännänpäähän koko ikänsä ja toivottavasti aina pysyykin sellaisena. Sydämellinen kiitos Katille, tästä ihastuttavasta otuksesta, jonka kanssa jokainen päivä on ollut erityinen!