Vuosikatsaus

Kisarintamalla vuosi ei ollut niin hohdokas kuin edeltäjänsä. Mäihä kisasi agilityssä yhteensä 5 starttia, joista tuloksena pelkästään hyllymetrejä. Tokossa käytiin kahdessa möllikokeessa kokeilemassa avointa luokkaa (molemmista 1-tulos) ja kerran virallisessa kokeessa, jossa Mäihä totteli 2-tuloksen verran. Muuten vuotta varjosti aika pitkälle Mäihän loukkaantumiset ja niiden takia pitkään pidetyt saikut. Nyt Mäihän tilanne näyttää kuitenkin hyvältä; agilityä on treenattu nyt kuukauden päivät ilman minkäänlaisia haavereita. Tuloksista viis; mitään muuta en niin paljon toivo kuin, että Mäihä pystyisi menemään agilityä mahdollisimman pitkään. Tällä hetkellä Mäihä on liidellyt lainaohjaajan kanssa, mutta siirryn itse sen ohjaksiin keväämmällä. Olen todella kiitollinen, että Mäihä on päässyt treenaamaan taukoni aikana, mutta täytyy kyllä myöntää, että odotan kovasti sen kanssa radalle pääsyä - se vaan on niin parhautta.

Nimbus ei vieläkään päässyt aloittamaan kisauraansa pelastuskoira puolella. Valitettavasti jouduin hautaamaan myös haaveeni hälytyskoirasta; Nimbus ei pysty treenaamaan hakua vanhan vamman vuoksi ja pelastukoira puolelle on tulossa kahden lajin sääntö. En tästä kuitenkaan lannistu, vaan aion tehdä Nimbukselle tulokset jäljeltä sitten kun se on mielestäni riittävän hyvällä mallilla. Syksyllä kuitenkin teimme uuden aluevaltauksen. Noseworkin, joka tempaisi meidät mukaansa. Tällä hetkellä olemme suorittaneet siitä myös jatkokurssin ja pääsimme mukaan treeniryhmään. Nyt tulee tästäkin lajista pakollinen tauko, mutta keväällä taas jatkekaan :)

Kursseja ehdin käydä kaksi tänä vuonna. Jirka Vierimaan hihnakäyötskurssin viime talvena ja sain juuri päätökseen Suomen Eläinkoulutuskeskuksen Oppimispsykologian intensiivikurssin, joka oli jatkoa jo muutama vuosi sitten käymälleni peruskurssille. Molemmilta kursseilta tuli minulle paljon uutta ja varsinkin jälkimmäisessä intouduin taas pohtimaan treenaamistani enemmän ja kouluttamaan omille koirilleni uusia käyötksiä. Pidin molemmissa kursseissa niiden käytännönläheisyydestä; emme käyneet asioita läpi vain teorian muodossa, vaan veimme teoriaa käytäntöön treenaamalla omia koiria. Omalla kohdallani koen käytännön koulutuksen helpottavan teorian omaksumista, kun pääsen itse kokeilemaan ja pohtimaan teorian toimivuutta. Itse pidin erityisesti siitä, että minun ei tarvitse yrittää lukea koirieni ajatuksia miettiessäni, miksi koulutus ei toimi vaan voin keskittyä miettimään sitä teorian kannalta. Paljon tehokkaampaa ja helpompaa on muuttaa havaittavissa ja kontrolloitavissa olevia asioita kuin selvittää noiden karvaisten otusten korvien välien sisältöä. ;)

Emme ehkä kisarintamalla saaneet tänä vuonna mitään aikaiseksi, mutta olen tyytyväinen siihen, mitä olen varsinkin syksyn aikana saanut opetettua koirilleni. Aina menestystä ei voi mitata tuloksilla, vaan mielestäni myös omat oivallukset ja oma kehitys ovat myös menestyksen mittareita. Nyt syksyn aikana, kun minulla oli mahdollisuus syventyä omien koirieni kouluttamiseen niin koin monenlaisia ahaa-elämyksiä. Ensimmäistä kertaa vuosiin minulla oli sellainen tilanne, etten kouluttanut yhtään ryhmää, vaan sain kaikessa rauhassa keskittyä oman koulutustekniikkani ja - näkemysteni päivittämiseen ja tietenkin omien koirieni eteenpäin viemiseen. Tässä vähän koostetta, mitä tulikaan tehtyä:

Sain vihdoinkin inspiraation tehdä Mäihän seuraamiselle jotain. Olen pitkään tuskaillut sen asian kanssa, että seuraaminen ei ole ollut sen näköistä, mitä haluan sen olevan emmekä olisi ansainneet siitä kokeissa niin korkeita pisteitä, mitä olemme saaneet. Tässä vähän esimakua siitä miltä se näyttää tässä vaiheessa koulutusta. Aika näyttää saanko rakennettua siitä sen näköisen seuraamisen, mihin voin olla itsekin tyytyväinen :)


Oppimispsykologian intensiivikurssin ärsykekontrollitehtävässä koulutin Nimbukselle luopumista. Tarkoituksenani oli tehdä luopumisesta niin vahva, että Nimppa pystyisi irroittamaan myös lelusta korkeammassakin vireessä. Taustana sen verran, että Nimbuksen kanssa on jouduttu vääntämään joka kesä uimarannalla, koska se kiihtyy siellä sen verran paljon, ettei se malta irroittaa uimalelusta / kepistä.  Silloin tuntuu, että Nimbuksen leuat yksinkertaisesti kangistuvat eikä niitä saa auki sorkkaraudallakaan. Esimerkiksi viime kesänä yhden uintireissun päätteeksi Nimbus kantoi leluaan kuusi kilometriä ennen kuin suostui siitä jollain tasolla luopumaan. Video on otettu hallilla, jossa Nimbus on huomattavasti matalammassa vireessä kuin uimarannalla, mutta olen ihan älyttömän tyytyväinen kuinka hyvään alkuun ollaan päästy. Nimbuksen luopumiskäytös on siis peruuttaminen kohteen luota. Tarkoitukseni on saada luopuminen hallintaan korkean ärsykekontrollin mukaisesti niin, että pystyn hyödyntämään sitä myös korkeassa vireessä. Toivon mukaan Nimbus on ensi kesänä rantakunnossa tämän osalta ;)

Intensiivikurssin ketjuttamistehtävässä ajattelin kouluttaa Nimbukselle jonkun "hupiketjun" ja päädyin opettamaan ruutua. Tästä tuli aika hauska, mutta omalla tavallaan haastava projekti. Tämän koulutus on vielä kesken, mutta tässä vähän esimakua tämän hetken koulutusvaiheesta. Olen katsellut videota useampaan kertaan ja naureskellut itsekseni, Nimppa on vaan niin huvittava, kun se loikkii ruutuun! Yhdellä toistolla se on tosiaan ruudusta yli, kun kosketusalusta liikkui, mutta huomasin sen vasta siinä vaiheessa kun menin palkkaamaan.

Noseworkin innoittamana, mutta myös muiden rauhallisuutta ja keskittymistä vaativien käytösten parantamiseksi, päätin alkaa opettamaan Nimbukselle rauhoittumiskäytöstä. En vielä tarkalleen tiedä, miten aion alkaa tätä hyödyntämään, mutta tarkoitus olisi saada Nimppa rauhallisempaan ja keskittyneempään vireeseen ennen suoritusta. Kuvatulla videolla käytös on ihan alkutekijöissään eikä siinä ole vihjettäkään vielä. Haetaan ensin oikeaa mielentilaa ja tehdään vähän kestoa ennen kuin aletaan liittämään vihjettä. Mielestäni on mielenkiinoista nähdä, onnistunko luomaan tähän rauhallisen mielentilan vai kääntyykö se jossain vaiheessa Nimbusta kiihdyttäväksi alkurutiiniksi.

Ajatuksia Nimbuksesta

Nimbus viime kesänä mökillä

Viime aikoina blogi on täyttynyt lähinnä Mäihän kisaraporteista ja koirien sairaskertomuksista. Ajattelin, että kirjoittaisin Nimbuksesta oman tekstin - onhan siitä hetki aikaa, kun sen kuulumisista on viimeksi kunnolla kerrottu ja ajatuksistani sen kanssa elämisestä. 

Nimbuksen kanssa on ollut omat haasteensa, mutta pidän koirana siitä todella paljon. Eniten tykkään sen tasaisuudesta ja itsevarmuudesta - nämä ominaisuudet ovat vain parantuneet iän myötä. Nimbus suhtautuu asioihin ja ympäristöihin määrätietoisesti ja varmasti - se ei pelkää uusia asioita, vaan kohtaa ne uteliaasti ja pelottomasti. Sen tasaisuus näkyy myös siinä, miten se toimii Mäihän kanssa. Mäihä ei ole koirana kaikista helpoin sen tietynlaisten käyttäytymismallien takia, mutta minä olen aina voinut luottaa Nimbukseen, ettei sen taholta tule minkäänlaisia ylilyöntejä ja se osaa toimia hankalammassakin tilanteessa järkevästi. Toki pyrin välttämään sellaisia tilanteita, joissa Mäihä pääsisi käyttäytymään huonosti, mutta aina silloin tällöin kun niitä tulee niin Nimppa on kyllä ehdottoman luotettava.

Kotioloissa Nimbus on hyvin rauhallinen ja huomaamaton, mutta treenatessa vahva ja yritteliäs - innokkuudesta nyt puhumattakaan. Koulutuksessa olen viehtynyt sen kanssa treenaamiseen valtavasti. Nimbus hämmästyttää minut yhä uudestaan ja uudestaan nopea oppisuudellaan ja työmoraalillaan. Pitkäkestoisissa suorituksissa se on todella sinnikäs eikä varmasti luovuta ennen kuin on ratkaissut tehtävän. Sille uusien asioiden opettaminen ei ole ongelma, vaan se oppii jo ihan muutamasta kerrasta, mitä siltä halutaan. Nimppa tekee kaiken satakymmenen lasissa ja sen kanssa on ilo työskennellä, koska se on aina valmis treenaamaan. Joissain tilanteissa kuitenkin liika innokkuus ei ole niin kauhean hyvä asia, vaan on tilanteita joissa tarvittaisiin rauhallisuutta ja keskittymiskykyä enemmän. Esimerkiksi jäljellä Nimbus on vähän turhan vauhdikas, mutta siitä huolimatta se pysyy ihan kivasti jäljellä - tosin kukaan muu ei pysy sen perässä.. Olen tullut siihen tulokseen, että tässä tapauksessa  kyse on myös omasta koulutusvirheestäni eikä pelkästään Nimbuksen vauhdikkaasta luonteesta.

Koirana se on siis sellainen, joka sopii käteeni todella hyvin. Joskus sen ollessa nuori taisin

Nimbus ja lelurotta Pipsa-Riitta

luonnehtia, että Nimppa on koira, jollaista en koskaan kuvitellut saavani. Juurikin edellä mainitsemani ominaisuudet ovat sellaisia, mitä arvostan siinä suuresti. Mutta. Olisinpa onnistunut itse sen kanssa paremmin. Paljon olen joutunut korjaamaan sen kanssa sellaisia asioita, joita en tajunnut ottaa huomioon Nimpan ollessa nuori. Nimppa on kuitenkin koirana melko kiihkeä, mitä en ehkä ihan ymmärtänyt sen nuoruuden ajan koulutuksessa. Nykyään kuitenkin sen kanssa on helppoa ja miellyttävää liikkua, kun se selviää ohitustilanteista koko ajan paremmin. Kaikki muut asiat, mitkä ovat sen kanssa olleet ongelmia on saatu treenillä joko kokonaan poistumaan tai menemään parempaan suuntaan, mutta rehellisesti sanoen minua harmittaa sen käyttäytyminen autossa. Nimbus kiihtyy autossa olemisesta todella paljon ja sen on vaikeaa rauhoittua sinne. Jokainen pienikin ärsyke saa sen ravistelemaan raivokkaasti mattoaan. Tätä on yritetty korjata, mutta toistaiseksi ilman sen parempia tuloksia.

Minulle uudenlaisen koiran (Nimbuksen) kehittymistä seuratessani on minulla ollut otollinen tilaisuus tarkastella itseäni kouluttajana. Nimbus on todella voimakastahtoinen ja vaatii sen, että ohjaaja on ehdottoman määrätietoinen ja yksiselitteinen. Olenkin sanonut, etten ole tiennyt mitään koirista ennen kuin minulle tuli Nimbus. Tai ainakaan vietikkäästä koirasta.  Minulla ei ole aikaisemmin ollut näin voimakasviettistä ja vahvaa koiraa, joten olen oppinut paljon sellaisen kouluttamisesta treenatessani Nimppaa. Se ei aina ole helppoa (niin kun ei minkään koiran kanssa), mutta todella palkitsevaa siinä vaiheessa, kun onnistuu jossain asiassa. Onhan minulla vielä opittavaa monessa asiassa, mutta olen saanut koko ajan varmuutta työskennellä tällaisten koirien kanssa. Minulle Nimbus on ollut yksi suurimmista opettajista.

Nimppa uimassa viime kesänä.