sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Unelmasta todeksi

Lauantaina meille muutti kauan toivottu ja odotettu kelpielapsi, Kiipelin Taivaan Tosi eli Mönkä.

Tämän tyttösen kanssa olisi tulevaisuudessa tarkoitus harrastaa ainakin agilityä ja tokoa. Katsotaan myös mihin muihin harrastuksiin eksytään :)

Mönkä on monen vuoden harkinnan tulos. Nimikin sillä on ollut valmiina (toki välillä nimikilpailuun on tullut uusia haastajia, mutta olen aina päätynyt Mönkään) jo vuosikaudet odottamassa uutta tulokasta. Tuntuu vieläkin jotenkin uskomattomalta, että hän on täällä. Ja miten täydellinen hän onkaan!

tiistai 10. lokakuuta 2017

"Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
voit kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden, olet pilven lento.
Olet kasteisen aamun pisara hento.
Et ole poissa, vaan luoksemme saavut
mukana jokaisen nousevan aamun."

Hyvää matkaa, rakas Tami. 
C.I.B, POHJ, FI, SE, NO MVA Askeesi Tunturisusi 4.10.2004-9.10.2017


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Rally-toko kisat 10.9

Syyskuun alussa oltiin Mäihän kanssa elämämme ensimmäisissä virallisissa rally-toko kisoissa. Ajatuksena oli käydä vaan katsomassa kisatunnelmia, kun kilpailu kerta järjestettiin ihan muutaman minuutin ajomatkan päässä. Suurempia odotuksia ei sitten ollutkaan, kun olin harjoitellut vaikeampia juttuja vain lenkin yhteydessä ja perjantaina tajusin kysyä yhdeltä rallya harrastavalta tokokaverilta, mikä se spiraali oikein on. Vakaa aikomukseni oli treenata ennen kisoja, mutta en vaan ole vielä löytänyt sellaista mielenkiintoa lajia kohtaan, että olisin raivannut kalenteristani tilaa treeneille. Muita juttuja ollaankin sitten treenattu, mutta niistä sitten erillisessä tekstissä lisää.

Alokasluokkaan oli ilmoittautunut sen verran paljon koirakoita, että rataantutustuminen oli kahdessa osassa. Mäihä oli ensimmäisessä ryhmässä. Katsellessani rataa paperilta huomasin, että siellä oli spiraali vasemmalle. Ja vielä juosten! Ei muuta kuin äkkiä kokeilemaan, miten se käytännössä onnistuu. Muuten rata oli ihan kivan tuntuinen, ei tullut mitään sen suurempia yllätyksiä.

Mäihä oli suoritusvuorossa  ryhmänsä kuudentena. Minua ei mitenkään erityisen paljon jännittänyt ja Mäihiskin tuntui ihan kivalta, kun virittelin sitä suoritukseen. Kokonaisuudessaan rata meni mielestäni hyvin, huomasin ainoastaan, että spiraalissa tuli yksi törmäys Mäihän kanssa. Mäihähän siis edistää jonkun verran juokusussa, joten pieni törmäys oli ihan odotettavissa jossain kohtaa. Radalta jäi tosi kiva fiilis ja itsellä oli sellainen olo, että onnistuttiin todella hyvin. Siksi varmaan ihmetys oli suuri, kun kävin katsomassa pisteet tulostaululta: 89 / 100. Olin siis ihan ihmeissäni, koska luulin, että tulos olisi ollut lähellä sataa pistettä. Saadessamme tuloslaput kävi ilmi, että 1 piste oli mennyt juurikin siitä spiraalista, kun Mäihä törmäsi jalkaani. Mutta. Olimme ottaneet jo 10 pisteen virheen toisella kyltillä, mikä oli 270 asteen käännös oikealle. Minun käännökseni oli kuulema jäänyt vähän vajaaksi enkä tajunnut korjata tätä, joten siitä lähti se kymmenen pojoa.

Tavoite tuli täytettyä eli saatiin hyväksytty tulos. Kisaamaan mennään, kun olen tutustunut lajiin vähän paremmin ja kouluttanut kyltit Mäihälle kunnolla. Ärsytti menettää pisteitä tuollaisessa asiassa, minkä olisi voinut välttää, jos olisi tutustunut lajiin paremmin. Tällä hetkellä keskitytään muihin juttuihin, mutta eiköhän meidät taas rally-tokoilemassa nähdä :)

maanantai 4. syyskuuta 2017

Hei tää ei oo paha rasti

Lauantaina 19.8 olin ensin oman seuran agilitykisoissa talkoilemassa aamuvuorossa, minkä jälkeen hain Mäihän kotoa ja lähdin sen kanssa kohti Raisiota ja rally tokon epiksiä. Ehdittiin käydä ennen epiksiä kaksissa ohjatuissa treeneissä, mutta muuten taas valmistautuminen oli vähän sinne päin - niin kuin usein viime aikoina. Nauratti oikein itseänikin, kun tavasin ratapiirrosta ennen kisaa kännykkä toisessa kädessä, kun yritin selvittää, miten mikäkin kyltti suoritetaan.. Tarkoituksenani oli vähän käydä kokeilemassa, miltä tuntuu kisata rallya ja ollaanko tällä treenimäärällä valmiita virallisiin kisoihin.

Rata oli mielestäni (rally tokosta mitään ymmärtämättä) meille aika vaativa. Radalla oli mm. pujottelu edestakaisin juosten ja meille vaikea saksalainen täyskäännös. Mäihän kanssa starttasimme radalle kuudentena, joten ehdin vielä hyvin ennen omaa vuoroa katsella muutaman suorituksen. Se osoittautui tällä kertaa ihan hyväksi taktiikaksi, koska näin vielä, miten muutama vaikeampi kyltti suoritettiin koiran kanssa.

Mäihä oli vähän ylivirittynyt kun menimme lähtöpaikalle. Siksi varmaan heti alussa ollut 360 asteen käännöksessä vasempaan se vähän painoi, mistä meni -1 piste. Tämän jälkeen olikin eniten pelkäämäni pujottelu edestakaisin juoksemalla. Mäihä painaa vieläkin seuruussa aika paljon, joten eniten pelkäsin, että kompuroin koiraan. Yllätyksekseni Mäihä esitti oikein siistiä seuraamista, jossa se piti hyvän etäisyyden enkä kompuroinut siihen. Myös saksalainen täyskäännös onnistui ihan hyvin. Sitten tultiin kyltille, missä piti ensin koiran istua perusasentoon, mistä se käskettiin maahan ja kierrettiin koira ympäri. Tämä lukutaidoton koiranohjaaja kuitenkin käski koiransa suoraan maahan, jättäen siis istumisen väliin, mistä meni -10 pistettä. En tajunnut tätä radalla, joten jatkoin ilman korjaamista. Loppu rata sujuikin ilman virheitä.

Mäihälle siis 89 pistettä ja tuomaripalkinto! Tuomari kehui Mäihän iloista tekemistä ja hyvää takapään käyttöä. Harmitti, kun ilman tuota mun töppäystä suoritus olisi hiponut täydellisyyttä. Tästä innostuneena ilmoitin Mäihän virallisiin kisoihin parin viikon päähän. Ennen sitä tarkoituksena olisi tutustua kyltteihin ja sääntöihin vähän paremmin, jotta kisapaikalla ei tule yllätyksenä, miten joku kyltti suoritetaan...

torstai 24. elokuuta 2017

Par-Haun nose workin möllicup, 17.8 & 22.8

Nimbuksen kanssa oltiin Nose Workin möllikokeessa Paraisilla. Itse asiassa kyseessä oli Par-haun nose work cup, joka koostui kahdesta osakilpailuista, jotka kilpailtiin torstaina 17.8 ja tiistaina 22.8. Torstain osakilpailussa etsittävinä alueina oli ulkotila ja ajoneuvot, tiistaina puolestaan laatikot ja ulkotila. Cupin voittaja laskettiin näiden kahden illan yhteistuloksien perusteella.

Tiistain ensimmäisessä osakilpailussa Nimbukselle oli arvottu suoritusnumeroksi 11 eli se oli koko porukan kolmanneksi viimeinen koira. Molemmissa etsinnöissä oli aikaa 3,5 minuuttia, mikä oli ihan ruhtinaallisesti niille etsintäalueille. Ulkoetsinnässä oli nurmikko pohjainen alue, missä oli aika paljon kaikkea tavaraa. Ajoneuvoissa vuorostaan oli auto + peräkärry sekä kottikärryt.

Nimbus tiistain ulkoetsinnässä, kuva Tettan Lindqvist
Ulkoetsintä suoritettiin ensimmäisenä ja astellessamme lähtöviivalle tuomari kertoi, että neljään eri kohteeseen oli aikaisemmat koirat merkanneet. Olen treenannut pääasiassa yksin ja täytyy myöntää, että liian vähän on tullut tehtyä eri häiriöhajuilla, joten vähän minua alkoi pelottamaan, että Nimbusta häiritsee muiden koirien pissat. Nimbus lähti käymään aluetta reippaasti läpi, mutta huomasi selkeästi, että muiden koirien pissat hajottivat sen keskittymistä. Välillä se etsi oikein hienosti, mutta sitten taas pissakohdat häiritsivät - varsinkin kun kohdehaju oli aika lähellä yhtä merkkauskohtaa. Meillä kävi sitten niin, että aika loppui eikä Nimbus löytänyt kohdetta. Nimppa oli kyllä käynyt muutaman kerran lähellä kohdetta, mutta ei vain jostain syystä saanut hajua. Kun mentiin ihan lähelle hajunlähdettä niin Nimpalla ei ollut mitään ongelmaa ilmaisun kanssa. Hajun löytyminen ajan puitteissa olisi vaatinut sitä, että Nimbus olisi käynyt alueen kohteita järjestelmällisemmin läpi, kun tuulestakaan ei saanut mitään apuja, mutta näin tällä kertaa.

Ajoneuvoetsinnässä kävimme ensin tutkimassa kottikärryn, mutta Nimbus siirtyi aika nopeasti autolle. Siinä Nimbus tutki autoa tarkasti ja huolellisesti, päätyen lopulta peräkärryn päätyyn ja teki sen alareunaan hienon ilmaisun. Ilmoitin löydöstä, mikä oli oikein. Tähän olin todella tyytyväinen, Nimppa teki hienoa työtä ja aikaakin kului vain 58 sekuntia.

Torstaina, cupin toisessa osakilpailussa, lähdimme ihan alkupäässä, kun pääsimme kolmantena koirakkona alueelle.

Aloitimme laatikkoetsinnästä, missä oli 20 laatikkoa, jotka vaihtelivat kukkapurkeista eri kokoisiin pahvilaatikoihin. Aikaa tällä alueella oli 1,5 min. Laatikot oltiin aseteltu niin, että keskellä oli neljän laatikon rypäs ja loput olivat isona ympyränä näiden neljän laatikon ympärillä. Nimbus haisteli kaksi laatikkoa ympyrän oikeasta reunasta, mutta sitten ampaisi keskelle, käänsi siellä olevan kukkapurkin ympäri ja työnsi kuononsa purkin pohjaan. Tämän jälkeen Nimppa teki todella hyvän ja nopean ilmaisun. Ilmoitin löydöstä vähän epävarmasti, koska tuntui hieman oudolta, että oikea olisi löytynyt niin nopeasti. Epäilyistäni huolimatta tämä oli kuitenkin oikea laatikko! Ilmeisesti pienestä tuulesta oli apua tässä kohtaa ja Nimbus sai hajun ympyrän keskellä olevasta kohteesta. Aikaa tähän pyrähdykseen kului 13.5 sekuntia.
Oikea laatikko löytyi! Kuva: Terhi Niittyaro-Pettersson

Laatikkoetsinnän perään tehtiin heti ulkoetsintä, jossa aikaa oli kolme minuuttia. Nimppa lähti määrätietoisesti alueelle ja kiinnostui nopeasti alueen takalaidassa olevasta puisesta puiston penkistä. Penkin istuinosan keskivaiheen kohdalla Nimbus meni osittain penkin alle, tarkensi hetken ja teki siistin ilmaisun. Ilmoitin löydostä, mikä oli oikein. Täytyy myöntää, että tällä etsintäalueella olin todella tyytyväinen Nimbuksen työskentelyyn. Nimppa ei ole kahdessa aikaisemmassa möllikokeessa onnistunut ulkoetsinnässä, vaan heinäkuun möllikokeessamme tuli väärä löytö ja cupin ensimmäisessä osakilpailussa aika loppui kesken. Tällä alueella haju löytyi 33 sekunnissa.

Illan päätteeksi palkittiin vielä etsintäalueiden nopeimmat  ja molempien päivien yhteistuloksien perusteella parhaat koirakot. Nimbus voitti torstai-illan ulkoetsinnän ja Par-haun cupin yhteistuloksissa se ylsi sijalla 3! :)

Kokonaisuudessaan olen todella tyytyväinen Nimbuksen ilmaisuihin. Päätin jo ennen tätä möllikoetta, että palkkaan Nimpan vasta, kun se on tehnyt hyvän ja selkeän ilmaisun piilolle. Minulla jäi sen verran harmittamaan se, että Nimppa ei ilmaissut hajutestissä, joten ajattelin tämän olevan hyvä tilaisuus keskittyä kunnollisiin ilmaisuihin. Molempien päivien jälkeen kotiin ajaessani hymyilin kuin naantalin aurinko. Mikäs siinä hymyillessä, kun on noin hieno harrastuskoira kuin Nimbus :)




maanantai 14. elokuuta 2017

Nimppa hajutestissä

Vihdoin ja viimein pääsimme Nimbuksen kanssa Nose Workin 1- luokan hajutestiin! Testi pidettiin tänään Raisiossa. Ulkona oli aika kova tuuli, joten ennakkotiedoista poiketen, testi järjestettiin sisällä koirakoulu Vainuvoiman tiloissa. 

Nimbus oli suoritusvuorossa ensimmäisenä. Laatikot olivat pahvilaatikoita ja ne olivat kahdessa rivissä. Nimbus lähti etsimään innokkaasti, mutta ei mieltänyt laatikoita oikein miksikään, vaan lähti kiertelemään seiniä. Tilahan oli Nimbukselle tuttu, sillä olemme usein käyneet siellä treenaamassa. Silloin hajut ovat olleet pääasiassa huoneen reunoilla, mikä varmasti vaikutti siihen, mistä Nimbus lähti hajua etsimään. Lopulta Nimppa alkoi kuitenkin käymään laatikoita läpi vähän epämääräisessä järjestyksessä ja päätyi oikealle laatikolle... ja tunki päänsä sinne. Ilmoitin nopeasti kohteen löytymisestä ennen kuin Nimpan pää jää kiinni laatikkoon tai se alkaa tuhoamaan sitä. Laatikko oli oikea, joten pääsimme testin hyväksytysti läpi. 

En ollut kauhean tyytyväinen Nimbuksen testiin. Tuntui, että se ei oikein työskennellyt tasollaan. Se kävi heti aluksi oikealla laatikolla, muttei jostain syystä sitä ilmaissut. Lisäksi en pystynyt odottamaan kunnon ilmaisua, kun Nimbus päätti tunkea päänsä laatikkoon ja yritti tuhota sen. Ei olla harjoiteltu laatikoilla ollenkaan, vaan olen pelkästään vahvistanut hajua muissa tilanteissa. En tiedä vaikuttiko se Nimbuksen työskentelyyn. No, testi on kuitenkin läpäisty hyväksytysti, joten ei muuta kuin kokeeseen! :)

Tässä vielä video testistä: 
 

torstai 27. heinäkuuta 2017

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Mäihä Yyterin koirarannalla
Jos tekisi sellaisen yleiskatsauksen kesään niin lyhykäisyydessään voisi todeta, että mitään ei olla tähän mennessä saatu aikaiseksi. Mäihän tokokokeen jälkeen en saanut enää treenirytmistä kiinni, vaan ennen leiriä käytiin treenaamassa kaksi kertaa hallilla. Nimbus kävi nose workin ilmaisukurssin loppuun, mutta hyvin laiskasti me kotona saatiin aikaiseksi harjoitella. Liian usein ajattelin, että en jaksa mennä tänään treenaamaan, vaan menen huomenna. Ja saman tein seuraavana päivänä. Syy on varmasti siitä, että jonkunasteinen treeniväsymys nosti silloin päätään. En tiedä johtuuko tämä kevään kovasta treenitahdista vai yksinkertaisesti siitä, että alkukesän aikana on vain ollut liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa. Kiireet onneksi suurimmissa määrin helpottivat, kun saatiin muutto hoidettua alta pois. Pikku hiljaa alkaa tuntua, että on aikaa muuhunkin ja treenit voidaan taas potkaista uudella innolla käyntiin.
Nimbus alkukesästä
Joka tapauksessa treeniväsymys johti lopulta siihen, että silloin harvoin kun sain itsestäni sen verran irti, että lähdin treenaamaan niin silloin piti saada kaikki irti niistä treeneistä. Odotukset treenien suhteen eivät olleet enää realistiset ja turhauduin pienistä virheistä. Tein liian paljon toistoja, suunnittelematta kunnolla treenien kulkua. Lopputuloksena se, etten tehnyt oikeastaan mitään järkevää, mikä olisi vienyt osaamistamme eteenpäin.

Leirin jälkeen ollaan tokoiltu Mäihän kanssa ahkerasti. Eniten ollaan treenattu kaukoja (tai oikeastaan m-s vaihtoa), kun ne tuntuvat vähän ikuisuusprojektilta. Lisäksi treenilistalla on ollut muutkin voittajan liikkeet, lähinnä ollaan vahvistettu liikkeiden osia. Vähän olen alkanut epäilemään, saanko mitään koevalmista tämän syksyn aikana tehtyä ja löydänkö sopivaa koettakaan, mutta treenaillaan nyt ahkerasti ja mennään sitten alkuvuodesta kokeeseen. Mäihän kanssa olisi kuitenkin tarkoitus taas jatkaa rally-tokoa. Ehkäpä joihinkin kisoihinkin uskaltaudutaan.  Lähinnä oikeastaan lähdetään kokeilemaan, onko se meidän laji vai ei. En oikein kevään irtotuntien perusteella osannut muodostaa mielipidettä siitä, pidänkö siitä ja onko se sellainen juttu, mitä halutaan jatkossa tehdä.

Pojat uimassa
Ilmaisukurssilla saimme Nimpan ilmaisemaan vähän lähemmäs kohdetta, kun aikaisemmin se on pakittanut aika paljon mennessään istumaan. Nimbus kuitenkin sairasti kaksi aika rajua mahatautia lyhyen ajan sisällä, joten treenaaminen jäi myös sen takia vähemmälle. Nyt ollaan jatkettu ilmaisun työstämistä varmemmaksi ja käyty erilaisissa paikoissa treenaamassa. Erityisesti ulkoetsintää ollaan yritetty treenata, koska se tuntuu olevan Nimbukselle osa-alueista vaikein.  Syksylle olisi tarkoitus katsella Nimbukselle joku kurssi ja/tai irtotreenejä, jotta pääsemme tarkistamaan osaamistamme jonkun muunkin silmien alle. Ja onhan Nimppa menossa hajutestiin ja möllikokeeseen ensi kuussa  - valitettavasti viralliseen kokeeseen emme mahtuneet.

Muutenkin (kuin pelkästään treenien suhteen) on sellainen olo, etten ole päässyt oikein tähän kesään kiinni. Kesän kiitäessä ohi, on katseet suunnattu jo tulevaan syksyyn ja sen tapahtumiin. Elokuu tulee ainakin olemaan kiireinen koiratapahtumien osalta ja varmasti myöhemmällekin syksyyn jotain mukavaa juttua keksitään.