lauantai 9. joulukuuta 2017

Syypää mun hymyyn

Mäihän osalta tämän vuoden viimeiset kisat olivat oman seuran rally-toko kisat viime viikonloppuna. Tarjolla oli kaksi kisaa ja Mäihä sai paikat molempiin. Valitettavasti ohjaajan sairastelusta johtuen treenit jäivät todella vähälle - onneksi ehdittiin kuitenkin muutamat ratatreenit saada kisojen alle.

Ensimmäinen rata oli Iiris Harjun mukavasti haastetta tarjoava alokasluokan kisa. En tosin tunne lajia vielä niin hyvin, että osaisin arvioida oliko rata oikeasti niin haastava muuten kuin muistamisen kannalta 😅 Mäihä onneksi starttasi vasta loppu puolella, joten mulla oli aikaa katsella muiden suorituksia ja opetella rataa.

Mäihä tuntui radalla todella mukavalta ja yritteliäältä. Suoritus itsessään meni myös ihan kivasti paitsi tuli meille yksi työtapaturma. Menin liian lähelle suorittamaan yhtä kylttiä (siinä tehtiin saksalainen täyskäännös) ja Mäihä ennätti kiertää koko kyltin. En uusinut, kun ajattelin, että hyvässä lykyssä Mäihä kiertää kyltin uudestaan ja jatkoin matkaa. Siitä siis -10. Radalta tuli myös kaksi -1 pisteen virhettä liian tiiviistä seuraamisesta. Mäihä sai tuomarin palautteessa erikoismaininnan erinomaisesta takapään käytöstä. Lopputuloksena 88 pistettä eli hyväksytty tulos.



Sitten jäätiin odottelemaan päivän toista rataa, joka oli Tiia Hämäläisen suunnittelema. Kokonaisuudessaan rata oli mielestäni helpompi kuin päivän aikaisempi rata. Mäihä oli radalle lähdettäessä turhan virittynyt, joten vähän alkoi jännittämään, meneekö homma ihan pipariksi. Tästä huolimatta Mäihä oli ihan hyvin kuulolla, mitä nyt ennakoi yhden edestä sivulle siirtymisen, joten uusin kyltin. Mäihä ei siis ehtinyt edes istua eteen, kun pomppasi jo takaisin sivulle. Uusimisesta virheitä tuli - 3 ja yksi hihnan kiristymisestä johtuva -1 sieltä taisi tulla. Yhteensä siis 96 p, joten kisakirjaan merkattiin kolmas hyväksytty tulos ja samalla saatiin kotiin viemiseksi koulutustunnus RTK1!


Seuraavaksi siis kohti avointa luokkaa. Ennen kaikkea olin tyytyväinen Mäihän asenteeseen; se oli innostunut, yritteliäs ja sen kanssa oli todella mukava olla kehässä.  Liikkeiden teknisissä suorittamisessa on vielä parannettavaa, mutta kokonaisuudessaan meillä on ihan hyvä pohja, mistä lähteä asioita työstämään. Nyt jäämme pienelle tauolle kisaamisesta + ohjatusta treeneistä ja palaamme asiaan taas ensi vuonna.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista.

Tami oli jo pienestä pitäen erityinen. Hän oli ensimmäinen harrastuksia silmällä pitäen otettu koira, jonka kanssa oli tarkoitus kokeilla kaikenlaisia koiramaisia touhuja. Samalla hänestä tuli nuoren tytön kasvukumppani, jonka kanssa tuli koettua monet onnistumiset, karikot ja unohtumattomat hetket niin harrastuksissa kuin arjessakin. 

Tami oli monella tavalla todella kekseliäs koira. Hänen eritysosaamiseen kuului ovien avaaminen. Hän osasi avata kaikenlaisia ovia; sisäänpäin avautuvia, ulospäin avautuvia ja nostettavalla kahvalla olevia ovia. Muistan yhden todella kylmän talvipäivän, kun lähdimme käymään kaupassa ja Tami jäi yksin kotiin. Viimeinen lähtijä oli laittanut ulko-oven huonosti kiinni. Kotiin tullessamme ovi oli selällään ja Tami istui portailla odottamassa.

Tami oli pohjattoman ahne. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun se varasti pahaa aavistamattoman ruokailijan leivän pöydältä tai nakersi huolimattoman ohjaajan taskuun reiän siinä toivossa, että löytäisi lisää syötävää. Tami piti myös leikkimisestä ja sen superpalkka treenistä olikin päästä retuuttamaan "haisukarvaa". Tami oli todella tulisieluinen, minkä sain tuntea monien treenien jälkeen mustelmana pohkeessa.

Ehkä juuri tämän tulisieluisuuden takia olimme nuorena Tamin kanssa monenlaisissa vaikeuksissa. Tein ensikertalaisena harrastuskoiran kouluttajana paljon virheitä eikä tiemme arkielämässäkään ollut aina ruusuilla tanssimista. Iän myötä (oppiessani itse vähän paremmin kouluttamaan) Tamin ongelmat kuitenkin väistyivät ja siitä tuli kuin ihmisen mieli - oma harmaa varjoni.

Harrastuksissa Tami oli enemmän kuin osasin ikinä toivoakaan. Hän oli tulta ja tappuraa, aina valmis tekemään sata lasissa. Agility oli meidän molempien yhteinen rakkaus, mutta siinä sivussa tehtiin vähän tokoa ja jälkeä sekä pyörittiin näyttelykehissä ihan ulkomaita myöden. Omaksi iloksi opeteltiin temppuja, joita Tami osasikin aikamoisen arsenaalin. Meidän harrastusuralla on useita tähtihetkiä, mutta päällimmäisenä on jäänyt mieleen nousu kolmosiin ja ensimmäinen nollavoitto sieltä. Lisäksi viimeisiksi jääneet kisamme Ragitin paidassa toi meille kaikilta neljältä radalta nollan ja kerhonmestaruuskultaa.

Maanantai- aamuna (9.10) Tami oli lähtenyt ihan normaalisti ulos, mutta ei ollut halunnut mennä enää portaita pidemmälle, vaan laittoi siihen makaamaan. Siihen Tami nukahti, ikuiseen uneen.

Kiitos Kati ja Janne tästä kultakimpaleesta.
Kiitos äiti ja isä Tamin hyvästä hoidosta.
Kiitos rakas Tami, kaikesta.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Mönkän kanssa yhteistä taivalta takana melkein kolmen viikon verran. Täytyy kyllä myöntää, että vilskettä ja vilinää meidän arjesta ei ole puuttunut, kun saat juosta välillä pennun ja välillä juuri ryömimään oppineen lapsen perässä 😃 Tässä vähän ajatuksia ja koulutusjuttuja menneeltä parilta viikolta:

Mönkä on hauska pentu; reipas, leikkisä ja sosiaalinen. Se ei kuitenkaan ole ahne, mikä kieltämättä tuo omanlaiset haasteensa alkuopetukseen. Tosin uskon kyllä, että kun löydän sille sopivan vahvisteen ja pääsemme koulutuspelissä alkuun niin homma ratkeaa sillä. Olenkin kouluttanut sille suurimman osan päivän ruuista ja pyrkinyt arvottamaan ruokaa kaikissa tilanteissa.


Siitä huolimatta, että sopivan vahvisteen löytymiseen joutuu näkemään vaivaa, niin Mönkää on mukava kouluttaa. Se suhtautuu opiskeluun suurella vakavuudella ja on hivenen tosikko. Keskittymiskyky on hyvä häiriössäkin. Asenne on muutenki kuin pienellä partiolaisella: aina valmis tekemään kaikkea.

Olemme aloitelleet opiskelua pikku hiljaa, hakien yhteistä säveltä ja sopivaa vahvistetta. Tässä vähän listaa, mitä ollaan tähän mennessä ehditty tekemään:
  • Naksuttimeen ehdollistuminen. Tähän Mönkä ehdollistui nopeasti ja reagoi  myös palkitsemissanaan hyvin.
  • Kauko-ohjattavaan palkitsemisautomaattiin tutustuminen. Juoksee lujaa automaatin luokse äänen kuullessaan. 
  • Kosketuskeppi. Mönkä kepittelee tällä hetkellä sujuvasti kotona, hallilla ja rapussa. Ulkona ei vielä päästä toivittuihin vahvistetiheyksiin.
  • Kosketusalusta. Toimii hyvin kotona ja hallissa. 
  • Hihnassa kulkeminen. Tämä tulee harjoiteltua automaattisesti useita kertoja päivässä, koska koirat on pakko viedä kytkettyinä ulos. 
  • Luoksetulo. Harjoitellaan päivittäin, osaa nimensä kotona ja helpossa häiriössä.

Lisäksi olemme kulkeneet erilaisissa paikoissa: kauppakeskuksessa, lemmikkieläin kaupoissa, hallilla, rappukäytävässä, parkkihallissa jne. Mönkä on suhtautunut kaikissa paikoissa ja uusissa tilanteissa reippaasti vastaantuleviin asioihin ja ihmisiin. Aina se menee häntä pystyssä joka paikkaan 😊

Kaiken kaikkiaan meidän yhteiselo on alkanut kivasti ja olen todella onnellinen Mönkästä. Toki eihän tämä pelkkää ruusun lehdillä tanssahtelua ole, vaan välillä todella rankkaa ja uuvuttavaa, mutta siitäkin huolimatta olen aivan varma, että hyvä tästä tulee. Minulla ei ole ollut pentua melkein kahdeksaan vuoteen, joten suhtaudun innolla, mielenkiinnolla ja nöyryydellä siihen, mitä tuleman pitää.

Tässä vielä video tämän päivän kepittelystä hallilla. Mönkä tekee hyvin siitä huolimatta, että ohjaajan toiminnassa on epätarkkuuksia 😅



sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Unelmasta todeksi

Lauantaina meille muutti kauan toivottu ja odotettu kelpielapsi, Kiipelin Taivaan Tosi eli Mönkä.

Tämän tyttösen kanssa olisi tulevaisuudessa tarkoitus harrastaa ainakin agilityä ja tokoa. Katsotaan myös mihin muihin harrastuksiin eksytään :)

Mönkä on monen vuoden harkinnan tulos. Nimikin sillä on ollut valmiina (toki välillä nimikilpailuun on tullut uusia haastajia, mutta olen aina päätynyt Mönkään) jo vuosikaudet odottamassa uutta tulokasta. Tuntuu vieläkin jotenkin uskomattomalta, että hän on täällä. Ja miten täydellinen hän onkaan!

tiistai 10. lokakuuta 2017

"Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
voit kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden, olet pilven lento.
Olet kasteisen aamun pisara hento.
Et ole poissa, vaan luoksemme saavut
mukana jokaisen nousevan aamun."

Hyvää matkaa, rakas Tami. 
C.I.B, POHJ, FI, SE, NO MVA Askeesi Tunturisusi 4.10.2004-9.10.2017


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Rally-toko kisat 10.9

Syyskuun alussa oltiin Mäihän kanssa elämämme ensimmäisissä virallisissa rally-toko kisoissa. Ajatuksena oli käydä vaan katsomassa kisatunnelmia, kun kilpailu kerta järjestettiin ihan muutaman minuutin ajomatkan päässä. Suurempia odotuksia ei sitten ollutkaan, kun olin harjoitellut vaikeampia juttuja vain lenkin yhteydessä ja perjantaina tajusin kysyä yhdeltä rallya harrastavalta tokokaverilta, mikä se spiraali oikein on. Vakaa aikomukseni oli treenata ennen kisoja, mutta en vaan ole vielä löytänyt sellaista mielenkiintoa lajia kohtaan, että olisin raivannut kalenteristani tilaa treeneille. Muita juttuja ollaankin sitten treenattu, mutta niistä sitten erillisessä tekstissä lisää.

Alokasluokkaan oli ilmoittautunut sen verran paljon koirakoita, että rataantutustuminen oli kahdessa osassa. Mäihä oli ensimmäisessä ryhmässä. Katsellessani rataa paperilta huomasin, että siellä oli spiraali vasemmalle. Ja vielä juosten! Ei muuta kuin äkkiä kokeilemaan, miten se käytännössä onnistuu. Muuten rata oli ihan kivan tuntuinen, ei tullut mitään sen suurempia yllätyksiä.

Mäihä oli suoritusvuorossa  ryhmänsä kuudentena. Minua ei mitenkään erityisen paljon jännittänyt ja Mäihiskin tuntui ihan kivalta, kun virittelin sitä suoritukseen. Kokonaisuudessaan rata meni mielestäni hyvin, huomasin ainoastaan, että spiraalissa tuli yksi törmäys Mäihän kanssa. Mäihähän siis edistää jonkun verran juokusussa, joten pieni törmäys oli ihan odotettavissa jossain kohtaa. Radalta jäi tosi kiva fiilis ja itsellä oli sellainen olo, että onnistuttiin todella hyvin. Siksi varmaan ihmetys oli suuri, kun kävin katsomassa pisteet tulostaululta: 89 / 100. Olin siis ihan ihmeissäni, koska luulin, että tulos olisi ollut lähellä sataa pistettä. Saadessamme tuloslaput kävi ilmi, että 1 piste oli mennyt juurikin siitä spiraalista, kun Mäihä törmäsi jalkaani. Mutta. Olimme ottaneet jo 10 pisteen virheen toisella kyltillä, mikä oli 270 asteen käännös oikealle. Minun käännökseni oli kuulema jäänyt vähän vajaaksi enkä tajunnut korjata tätä, joten siitä lähti se kymmenen pojoa.

Tavoite tuli täytettyä eli saatiin hyväksytty tulos. Kisaamaan mennään, kun olen tutustunut lajiin vähän paremmin ja kouluttanut kyltit Mäihälle kunnolla. Ärsytti menettää pisteitä tuollaisessa asiassa, minkä olisi voinut välttää, jos olisi tutustunut lajiin paremmin. Tällä hetkellä keskitytään muihin juttuihin, mutta eiköhän meidät taas rally-tokoilemassa nähdä :)

maanantai 4. syyskuuta 2017

Hei tää ei oo paha rasti

Lauantaina 19.8 olin ensin oman seuran agilitykisoissa talkoilemassa aamuvuorossa, minkä jälkeen hain Mäihän kotoa ja lähdin sen kanssa kohti Raisiota ja rally tokon epiksiä. Ehdittiin käydä ennen epiksiä kaksissa ohjatuissa treeneissä, mutta muuten taas valmistautuminen oli vähän sinne päin - niin kuin usein viime aikoina. Nauratti oikein itseänikin, kun tavasin ratapiirrosta ennen kisaa kännykkä toisessa kädessä, kun yritin selvittää, miten mikäkin kyltti suoritetaan.. Tarkoituksenani oli vähän käydä kokeilemassa, miltä tuntuu kisata rallya ja ollaanko tällä treenimäärällä valmiita virallisiin kisoihin.

Rata oli mielestäni (rally tokosta mitään ymmärtämättä) meille aika vaativa. Radalla oli mm. pujottelu edestakaisin juosten ja meille vaikea saksalainen täyskäännös. Mäihän kanssa starttasimme radalle kuudentena, joten ehdin vielä hyvin ennen omaa vuoroa katsella muutaman suorituksen. Se osoittautui tällä kertaa ihan hyväksi taktiikaksi, koska näin vielä, miten muutama vaikeampi kyltti suoritettiin koiran kanssa.

Mäihä oli vähän ylivirittynyt kun menimme lähtöpaikalle. Siksi varmaan heti alussa ollut 360 asteen käännöksessä vasempaan se vähän painoi, mistä meni -1 piste. Tämän jälkeen olikin eniten pelkäämäni pujottelu edestakaisin juoksemalla. Mäihä painaa vieläkin seuruussa aika paljon, joten eniten pelkäsin, että kompuroin koiraan. Yllätyksekseni Mäihä esitti oikein siistiä seuraamista, jossa se piti hyvän etäisyyden enkä kompuroinut siihen. Myös saksalainen täyskäännös onnistui ihan hyvin. Sitten tultiin kyltille, missä piti ensin koiran istua perusasentoon, mistä se käskettiin maahan ja kierrettiin koira ympäri. Tämä lukutaidoton koiranohjaaja kuitenkin käski koiransa suoraan maahan, jättäen siis istumisen väliin, mistä meni -10 pistettä. En tajunnut tätä radalla, joten jatkoin ilman korjaamista. Loppu rata sujuikin ilman virheitä.

Mäihälle siis 89 pistettä ja tuomaripalkinto! Tuomari kehui Mäihän iloista tekemistä ja hyvää takapään käyttöä. Harmitti, kun ilman tuota mun töppäystä suoritus olisi hiponut täydellisyyttä. Tästä innostuneena ilmoitin Mäihän virallisiin kisoihin parin viikon päähän. Ennen sitä tarkoituksena olisi tutustua kyltteihin ja sääntöihin vähän paremmin, jotta kisapaikalla ei tule yllätyksenä, miten joku kyltti suoritetaan...