maanantai 14. elokuuta 2017

Nimppa hajutestissä

Vihdoin ja viimein pääsimme Nimbuksen kanssa Nose Workin 1- luokan hajutestiin! Testi pidettiin tänään Raisiossa. Ulkona oli aika kova tuuli, joten ennakkotiedoista poiketen, testi järjestettiin sisällä koirakoulu Vainuvoiman tiloissa. 

Nimbus oli suoritusvuorossa ensimmäisenä. Laatikot olivat pahvilaatikoita ja ne olivat kahdessa rivissä. Nimbus lähti etsimään innokkaasti, mutta ei mieltänyt laatikoita oikein miksikään, vaan lähti kiertelemään seiniä. Tilahan oli Nimbukselle tuttu, sillä olemme usein käyneet siellä treenaamassa. Silloin hajut ovat olleet pääasiassa huoneen reunoilla, mikä varmasti vaikutti siihen, mistä Nimbus lähti hajua etsimään. Lopulta Nimppa alkoi kuitenkin käymään laatikoita läpi vähän epämääräisessä järjestyksessä ja päätyi oikealle laatikolle... ja tunki päänsä sinne. Ilmoitin nopeasti kohteen löytymisestä ennen kuin Nimpan pää jää kiinni laatikkoon tai se alkaa tuhoamaan sitä. Laatikko oli oikea, joten pääsimme testin hyväksytysti läpi. 

En ollut kauhean tyytyväinen Nimbuksen testiin. Tuntui, että se ei oikein työskennellyt tasollaan. Se kävi heti aluksi oikealla laatikolla, muttei jostain syystä sitä ilmaissut. Lisäksi en pystynyt odottamaan kunnon ilmaisua, kun Nimbus päätti tunkea päänsä laatikkoon ja yritti tuhota sen. Ei olla harjoiteltu laatikoilla ollenkaan, vaan olen pelkästään vahvistanut hajua muissa tilanteissa. En tiedä vaikuttiko se Nimbuksen työskentelyyn. No, testi on kuitenkin läpäisty hyväksytysti, joten ei muuta kuin kokeeseen! :)

Tässä vielä video testistä: 
 

torstai 27. heinäkuuta 2017

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Mäihä Yyterin koirarannalla
Jos tekisi sellaisen yleiskatsauksen kesään niin lyhykäisyydessään voisi todeta, että mitään ei olla tähän mennessä saatu aikaiseksi. Mäihän tokokokeen jälkeen en saanut enää treenirytmistä kiinni, vaan ennen leiriä käytiin treenaamassa kaksi kertaa hallilla. Nimbus kävi nose workin ilmaisukurssin loppuun, mutta hyvin laiskasti me kotona saatiin aikaiseksi harjoitella. Liian usein ajattelin, että en jaksa mennä tänään treenaamaan, vaan menen huomenna. Ja saman tein seuraavana päivänä. Syy on varmasti siitä, että jonkunasteinen treeniväsymys nosti silloin päätään. En tiedä johtuuko tämä kevään kovasta treenitahdista vai yksinkertaisesti siitä, että alkukesän aikana on vain ollut liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa. Kiireet onneksi suurimmissa määrin helpottivat, kun saatiin muutto hoidettua alta pois. Pikku hiljaa alkaa tuntua, että on aikaa muuhunkin ja treenit voidaan taas potkaista uudella innolla käyntiin.
Nimbus alkukesästä
Joka tapauksessa treeniväsymys johti lopulta siihen, että silloin harvoin kun sain itsestäni sen verran irti, että lähdin treenaamaan niin silloin piti saada kaikki irti niistä treeneistä. Odotukset treenien suhteen eivät olleet enää realistiset ja turhauduin pienistä virheistä. Tein liian paljon toistoja, suunnittelematta kunnolla treenien kulkua. Lopputuloksena se, etten tehnyt oikeastaan mitään järkevää, mikä olisi vienyt osaamistamme eteenpäin.

Leirin jälkeen ollaan tokoiltu Mäihän kanssa ahkerasti. Eniten ollaan treenattu kaukoja (tai oikeastaan m-s vaihtoa), kun ne tuntuvat vähän ikuisuusprojektilta. Lisäksi treenilistalla on ollut muutkin voittajan liikkeet, lähinnä ollaan vahvistettu liikkeiden osia. Vähän olen alkanut epäilemään, saanko mitään koevalmista tämän syksyn aikana tehtyä ja löydänkö sopivaa koettakaan, mutta treenaillaan nyt ahkerasti ja mennään sitten alkuvuodesta kokeeseen. Mäihän kanssa olisi kuitenkin tarkoitus taas jatkaa rally-tokoa. Ehkäpä joihinkin kisoihinkin uskaltaudutaan.  Lähinnä oikeastaan lähdetään kokeilemaan, onko se meidän laji vai ei. En oikein kevään irtotuntien perusteella osannut muodostaa mielipidettä siitä, pidänkö siitä ja onko se sellainen juttu, mitä halutaan jatkossa tehdä.

Pojat uimassa
Ilmaisukurssilla saimme Nimpan ilmaisemaan vähän lähemmäs kohdetta, kun aikaisemmin se on pakittanut aika paljon mennessään istumaan. Nimbus kuitenkin sairasti kaksi aika rajua mahatautia lyhyen ajan sisällä, joten treenaaminen jäi myös sen takia vähemmälle. Nyt ollaan jatkettu ilmaisun työstämistä varmemmaksi ja käyty erilaisissa paikoissa treenaamassa. Erityisesti ulkoetsintää ollaan yritetty treenata, koska se tuntuu olevan Nimbukselle osa-alueista vaikein.  Syksylle olisi tarkoitus katsella Nimbukselle joku kurssi ja/tai irtotreenejä, jotta pääsemme tarkistamaan osaamistamme jonkun muunkin silmien alle. Ja onhan Nimppa menossa hajutestiin ja möllikokeeseen ensi kuussa  - valitettavasti viralliseen kokeeseen emme mahtuneet.

Muutenkin (kuin pelkästään treenien suhteen) on sellainen olo, etten ole päässyt oikein tähän kesään kiinni. Kesän kiitäessä ohi, on katseet suunnattu jo tulevaan syksyyn ja sen tapahtumiin. Elokuu tulee ainakin olemaan kiireinen koiratapahtumien osalta ja varmasti myöhemmällekin syksyyn jotain mukavaa juttua keksitään.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Mäihä tokoleirillä

Jo keväällä mietin, että tarvitsisimme jotain potkua treenaamiseen. Jotain ulkopuolisen näkemystä meidän tekemiseen ja uusia ideoita, miten lähtisin viemään Mäihän osaamista eteenpäin. Niihin aikoihin etsin netistä mahdollisia koulutuksia ja bongasin Koirakoutsin tokoleirin. Siitä se ajatus sitten lähti. Viikonloppu oli tiivis, mutta ihan äärimmäisen hyödyllinen.

Leiri sisälsi kaksi luentoa, joiden lisäksi meillä oli käytännön koulutusta pisteillä, joissa oli aina joku teema. Lauantai alkoi Pia Karisen luennolla liikkeiden rakentamisesta ja sosiaalisesta palkasta, kun taas sunnuntaina kuultiin Mika Jalosen ajatuksia vaihtelusta ja mielikuvistuksesta treeneissä. Hyviä ja ajatuksia herättäviä luentoja molemmat. 

Lauantain ensimmäisellä pisteellä kävimme läpi seuraamista ja häiriöitä Mika Jalosen johdolla. Hänen ajatuksensa oli, että koiralle on opetettu kahdenlaisia palkkoja:  ns suuntaa antavia palkkoja ja parempia palkkoja. Suuntaa antavalla palkalla halutaan kertoa koiralle, että toiminta on oikeanlaista, mutta ei ihan sitä mitä haluttiin. Luonnollisesti paremmilla palkoilla palkataan juuri se suoritus, mitä halutaan. Testasin tätä Mäihällä, mikä tuntui sen kohdalla ihan toimivalta ratkaisulta, vaikka ihan heti en ideaa ostanutkaan. Kävimme myös läpi seuraamista ihan perusteista (suora seuraaminen, oikealle ja vasemmalle käännös sekä kahdeksikko kävely) niin, että asetimme aina kartion siihen kohtaan, missä meillä oli kriteeri. Ennen kartioita meidän piti päättää kummalla palkalla palkkaamme koiran. Otin Mäihälle ihan parin askeleen seuraamista, koska se oli taas niin etupainoinen, että minulla oli vaikeaa liikkua. Tässä tuli ajatus, että mun täytyy palata taaksepäin, jotta saan peruasiat kuntoon ja selkeyttää kriteerejäni. Olen kieltämättä ollut vähän hukassa tämän asian kanssa, mutta Mäihällä on kuitenkin idea olemassa, en vain oikein itse tiedä mitä haluan. Mielestäni Mikan kommentti siitä, että opetin millaisen seuraamisen tahansa niin jokaista tuomria en voi miellyttää, osui ja upposi. Siksi pidän kiinni omasta ihanteestani ja lähden työstämään asioita sitä kohti (muistaen kuitenkin koesääntöjen asettamat vaatimukset!).

Lounastauon jälkeen mentiin Krista Karhun noutopisteelle. Meillä ei varsinaisesti ole noudossa ongelmia, joten pienen mietinnän jälkeen otin käsittelyyn ohjatun. Mäihä on muistellut muutaman kerran suuntia namikipoilla ja nyt halusin kokeilla myös kapuloilla. Mäihällä ei ollut tässä mitään ongelmia, nouto on sille mieluinen liike, joten namikippojen vaihtaminen noutokapuloihin ei ollut sille mikään juttu. Saimme neuvoksi siirtyä nyt eteenpäin eli alkaa tekemään pidemmillä etäisyyksillä ja ottaa keskelle joku tavara, jota Mäihä ei pysty noutamaan. Aluksi lähelle ja lopulta siirtäen sen samaan riviin kapuloiden kanssa. Ainoa asia, mikä minua häiritsi oli se, että Mäihä meni vähän tassuilla kapuloille. Nostoja pitää harjoitella!

Viimeinen piste oli Piia Karisen sosiaalinen palkkaus. Kävimme läpi, miten sosiaalista palkkaa ja kehään menoja lähdetään rakentamaan. Mäihä palkkaantuu hyvin sosiaalisesti, joten tässä ei sinällään tullut mitään uutta. Kehään menot on olleet meille vaikeita enkä ole löytänyt niihin oikein selkeää rutiinia. Lähdetään siis harjoittelemaan niitä erillisenä liikkeenä. 

Sunnuntain ensimmäisenä pisteenä oli Piian kaukot ja jättävät. Valitsin meidän treenin aiheeksi kaukot, koska en tunnu saavan niihin oikein etäisyyttä (niin että tekniikkä säilyy) sekä halusin puhua kaukoissa paineistumisesta. Mäihä sai kehuja vaihtojen tekniikasta, mutta mun pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että "jumppaan" vaan yhtä vaihtoa kerrallaan. Esimerkiksi m-s niin, että palkkaan seisomisesta ja ohjaan makupalalla maahan, minkä jälkeen palkkaan taaas seisomisesta jne. Kaukoissa painestumiseen saatiin ohjeeksi tehdä kaukana olemisesta kiva juttu samoin kuin vaihtojen väleistä. Tämä lähtikin toimimaan ihan kivasti. 

Tämän jälkeen siirryttiin Mikan kanssa kiertohässäkän pariin. Tätä tehtiin palasina niin, että kierto, kapulan nosto ja hypyt olivat omina pisteinään. Kierto menee Mäihältä hyvin ilman häiriöitä, mutta hiljalleen pitäisi alkaa haastamaan koiraa tuomalla muita törppöjä jne kentälle. Kapulan nostot olivat tässä harjoituksessa hyviä, kun teimme niitä niin, että kapula oli minun ja koiran välissä. Lopuksi kokeiltiin vielä, miten koira ohjautuu hypyille (ilman kapulaa). Tätä Mäihä ei ole koskaan tehnyt, mutta eipä entisellä agility tykillä ole mitään vaikeuksia ohjautua sinne minne näytän ;)

Lopuksi oli vielä Kristan ongelmapiste, missä otin aiheeksi ruudun. Halusin vinkkejä siihen, miten saisin ruudun paikan selkiytymään Mäihälle paremmin. Minua on aika paljon häirinnyt se, että Mäihän paikka vaihtelee todella paljon. Tähän mennessä se on aina pysynyt ruudussa, mutta toistojen myötä se alkaa kaartamaan yhä enemmän vasempaan laitaan (pysyen kuitenkin ruudussa). Nyt ongelmaksi on myös muodostunut se, että liiallisen kosketusalustan käytön seurauksena Mäihä etsii alustaa eikä sillä ole selkeää käsitystä siitä, mitä sen pitäisi ruudussa tehdä. Ajatuksena on nyt saada Mäihä siirtymään oikeaan kohtaan niin, että se vaihtaa paikkaa ruudun sisällä. Oikean kohdan näyttäminen ei oikein toiminut, joten minun pitää vähän miettiä, mikä on se tapa millä saan Mäihän siirtymään oikeaan paikkaan. 

Tuliko uusia ideoita ja treeni-intoa? Kyllä! Tämä oli ehkä se asia, mitä minä tähän saumaan tarvitsin. Leirin parasta antia oli saada ajatuksia, miten lähteä kasaamaan liikkeitä ja ymmärrys siitä, mitä haluan meidän treeneiltä jatkossa. Miten kasvatan koiran aktiivisuutta ja reagoin mahdollisiin virheisiin. Miksi on jatkossa tärkeää pitää hyvä ja positiivinen tunne treeneissä mukana - tehdä tunteella ja nauttia. Näen nyt selkeämmin ne asiat, joita meidän täytyy työstää, että saadaan palikat loksahtelemaan kohdalleen. Vielä on aika paljon asioita, mitä pitää viilata, mutta sain mielestäni sellaisia työkaluja millä päästään nyt isossa kuvassa eteenpäin.  

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Nose workin möllikoe 6.7

Nimbuksen kanssa osallistuttiin viime viikon torstaina nose workin möllikokeeseen. Vähän emmin kokeeseen osallistumista, kun meidän muuton ja Nimbuksen rajun mahataudin johdosta emme päässeet treenaamaan pariin viikkoon ollenkaan. Lisäksi kokeessa oli kaikki neljä osa-aluetta ja Nimbus oli tehnyt vain kerran aikaisemmin ajoneuvo- ja ulkoetsinnät. Päätin kuitenkin, että koe on meille hyvä harjoitus ja saanpa ainakin vikalistaa siitä, mitä pitää treenata sekä Nimbus kokemuksen vieraassa paikassa työskentelystä.

Koe oltiin järjestetty niin, että  laatikko- ja sisätilaetsintä suoritettiin peräkkäin, samoin kuin ajoneuvo-ja ulkoetsintä.  Täytyy sanoa, että olin lievästi järkyttynyt siinä vaiheessa, kun meille esiteltiin alueet ja kerrottiin niiden enimmäisajat. Mielestäni ajat olivat aika tiukkoja etsittävien alueiden kokoon ja haastavuuteen nähden. Arvoin meille numeron 3 ja pääsimme ensin suorittamaan vanhassa ladossa olevat laatikko- ja sisätilaetsinnän.

Aloitettiin laatikkoetsinnällä. Tässä Nimbus lähti ensin kiertämään huonetta eikä juurikaan noteerannut laatikoita. Hetken kierrettyään se alkoi järjestelmällisesti tarkastella laatikoita ja ilmaisikin hienosti oikean. Aikaa Nimbuksella meni 23 s (aikaa olisi ollut 1 minuutti).

Heti perään tehtiin sisätilaetsintä, jossa meinasin sabotoida Nimpan suorituksen ihan kokonaan. Nimbus lähti kiertämään hyvin aluetta ja kiinnostui halkopinon alakulmasta. Sitä kohtaa Nimbus tarkensi kauan, mielestäni ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja kehotinkin sitä jo jatkamaan etsintää, mutta Nimppa pysyi sitkeästi samassa kohdassa. Hetken päästä sieltä tuli hyvä ja selkeä ilmaisu.. Ilmoitin löydostä ja se oli oikein. Omasta toiminnastani ruoskin itseäni vielä pitkään kokeen jälkeen. Minä olin taas päsmäröimässä "erinomaisen" hajuaisitini kanssa, mutta onneksi Nimppa tiesi mitä teki. Aikaa tähän kului 1 min 30 sek, kun enimmäisaika oli 2 minuuttia.

Pienen tauon jälkeen pääsimme tekemään ulkona tapahtuvat etsinnät. Aloitettiin ajoneuvoetsinnällä. Ajoneuvona oli traktori ja peräkärry. Tässä Nimppa oli oikein määrätietoinen ja meni aika nopeasti traktorin ja peräkärryn väliin, tarkensi hetken ja ilmaisi oikean kohdan. Aikaa olisi ollut käytettävissä 1 min 30 sek, mutta Nimbus teki löydön 22 sekunnissa.

Ulkoetsinnän alue oli se, mikä etukäteen hirvitti kaikista eniten. Se oli suhteellisen iso metsäalue, jossa oli kolme puuta. Nimbus ryntäsi aluksi oikeaan takakulmaan, mistä se alkoi käydä aluetta tarkasti läpi. Aikaa aluella oli 2 min 30 sek ja epätoivo iski siinä vaiheessa, kun aikaa oli jäljellä vain 30 sekuntia ja Nimppa ei ollut ehtinyt käydä puoliakaan alueesta läpi. Sitten se ilmaisi ihan lähtöpaikan lähellä olevan pienen mättään. Ilmoitin löydöstä, mikä oli väärin. Saman kohdan oli ilmaissut myös kaksi muuta koiraa... En sitten tiedä, mikä haju siinä oli. Saimme mahdollisuuden käydä etsimässä oikean kohteen, joka olikin vasemmassa takakulmassa yhden puunrungon vieressä (alueella, jota Nimbus ei ollut edes ehtinyt tarkastaa). Kun pääsimme hajun lähelle Nimppa ei millään meinannut löytää hajua. Se pyöri siinä lähellä, mutta näytti siltä, että se ei olisi saanut hajua ollenkaan. Lopulta Nimbus kuitenkin löysi hajun ja teki nopean ilmaisun mistä pääsin palkkaamaan.

Lopuksi palkittiin kolmen parhaan lisäksi jokaisen etsintäalueen parhaat. Nimbus voitti hienolla työskentelyllään ajoneuvoetsinnän.

Kokonaisuudessaan olin todella tyytyväinen Nimbukseen. Se työskenteli jokaisella alueella hienosti ja sinnikkäästi. Nimbuksen kanssa on kiva kisata ja ilokseni se ei reagoinut minun jännittämiseeni ollenkaan, vaan työskenteli todella itsevarmasti. Harmi että ulkoetsintä ei tällä kertaa onnistunut. Itselleni oli kuitenkin hyvä opetus, että ulkoetsinnässä voi olla mikä tahansa ulkoalue - myös metsä. Tiesin kyllä, että ulkoetsintä on Nimpalle vaikea, kun sitä ei olla päästy treenaamaan kuin kerran. Nyt vain täytyy treenata paljon erilaisia etsintöjä erilaisissa paikoissa, jotta saadaan varmuutta työskentelyyn. Seuraavat möllikisat ovat ensi kuussa, samoin kuin hajutesti... Tulevia koitoksia odotellessa! :)

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Tokokokeiluja

Lauantaina oltiin Mäihän kanssa Auran Nuuskujen järjestämässä tokokokeessa Kaarinassa. Ilma oli yllättävän kuuma, mikä toi oman haasteensa kisaamiseen (Mäihä ei kestä kauhean hyvin kuumaa). Lähdin kokeeseen tietoisena siitä, etten saanut viime kokeen jälkeen treenirytmistä kiinni (treenejä kertyi yhden käden sormilla laskettava määrä), mutta jotenkin silti luottavaisena, että Mäihä kyllä osaa liikkeet. Tuomarina kokeessa oli Ralf Björklund, joka oli mielestäni tiukka, mutta reilu tuomari. Tässä liikkeet ja niiden pisteet:

Paikallaan istuminen 9: Paikkis tehtiin yksilöliikkeiden jälkeen. Mäihä oli keskellä ja istui hyvin koko ajan, ei liikutellut tassuja eikä mitään. En nähnyt mitä tapahtui, mutta palatessamme koirien taakse meidän vieressä ollut koira nosti rähinän pystyyn. Mäihä nousi seisomaan ja käännyin samantien nappaamaan pannasta kiinni sen kummempia ajattelematta. Tuomari puhutteli rähinän aiheuttaneen koirakon ja ilmoitti, että Mäihä ja reunimmainen koira saavat uusia, koska häiriö oli kohtuuttoman suuri. Tämän jälkeen tehtiin uusinta, missä Mäihä oli reunimmaisena. Valitettavasti tässä Mäihä liikautti kerran tassuaan, joten arvosana tippui yhdellä pisteellä.

Seuraaminen 10: Oikealle käännöksissä oli vähän väljyyttä, muuten mielestäni ihan hyvää, Mäihän tasoista seuraamista.

Liikkeestä seisominen 9: Ihan hyvä, tuomari ei antanut palautetta liikkeiden välissä niin en tiedä mistä piste lähti.

Luoksetulo 7 ½: Tässä sama ongelma kuin viimeksi eli ei mennyt maahan ensimmäisellä käskyllä, vaan vasta toisella. Muuten ihan siisti luoksetulo.

Istuminen / maahanmeno seuraamisen yhtyedessä 0: Tässä Mäihä ei ollut oikein kuulolla antaessani käskyä ja jäi seisomaan.

Ruutu 8: Mäihä meni ihan ruudun takaosaan. Olin varma, että oli yli ruudusta ja mietinkin, että korjaisin sen vähän edemmäs, mutta koska korjaus ei ole meillä vielä kauhean varma niin annoin olla. Ja onneksi annoin: olihan siellä vielä viisi senttiä tilaa! Jostain syystä meni taas istumisen kautta maahan, vaikka treeneissä olen saanut menemään suoraan maahan kisaetäisyydeltä.

Noutaminen 9: Tämä oli mielestäni ihan siisti.

Kauko-ohjaus 5: Voi kamaluus sentään! Ei mennyt sivulla ensimmäisellä käskyllä maahan (taaskaan) eikä mikään muukaan maahanmeno onnistunut ensimmäisellä, vaan jouduin antamaan ihan järkyttävän suuria apuja. En vaan käsitä, miksi nämä ei voi toimia kokeessa.

Estehyppy 10: Hieno!

Merkin kierto 10: Tässä ei huomautettavaa.

Kokonaisvaikutus 9 ½: Tuomarin mielestä iloista ja energistä tekemistä, koira haluaa tehdä töitä minulle ja yhteistyö on harmoonisen näköistä.

Yhteensä: 260 ½, 1- tulos, sij. 2/5


(Videolta puuttuu liikkeestä istuminen ja kaukot, kuvaajalla oli jotain ongelmia kameran kanssa niiden liikeiden aikana)

Ei mitkään loistavat  pisteet, mutta olen tyytyväinen, että pisteet riittivät ykköseen yhdestä nollasta huolimatta. Yllättävän pitkä ja kivinen tie tämä avoimen luokan 1-tuloksen saaminen oli. Nyt suunnitelmasta poiketen en aio hakea koulutustunnusta tästä luokasta, vaan siirrytään suoraan voittajaan. Avoimen piti olla meille ihan läpihuuto juttu, mutta nyt on sellainen olo, etten jaksa tahkota enää näiden liikkeiden kanssa, vaan kaipaamme uusia haasteita. Voittajan korkkaus päästään toivottavasti toteuttamaan syksyllä, nyt kesän aikana keskitytään treenaamaan liikkeet kuntoon ja pohtimaan meidän kisaamisen problematiikkaa.

maanantai 22. toukokuuta 2017

En niellyt pettymystä, vaan sylkäisin sen pois

Mäihän kanssa oltiin eilen tokokokeessa Huittisissa. Nyt kun olen päässyt pahimmasta harmituksesta eroon niin pystyn ehkä kirjoittamaan muutaman sanan kokeesta. Minua ei harmita se, että saimme nippa nappa alle ykköstuloksen, jos se olisi tullut tietoon heti. Kurjaa oli se, että ehdin juhlia muutaman tunnin ykköstulosta, kunnes tulee ilmoitus, että järjestäjällä on tapahtunut pisteiden laskennassa virhe ja saimmekin 2- tuloksen. Harmitti ihan älyttömän paljon. Nyt olen kuitenkin toipunut ja saanut uutta näkökulmaa asioihin, joten ilmoitin meidät seuraavaan yritykseen parin viikon päähän. 

Mäihä oli kuitenkin hieno, se ylitti itsensä monessa asiassa. Mun jännityksestähän se on pitkälti kiinni, ettei se toimi koetilanteessa kauhean vapautuneesti ja varmasti. Nyt se kuitenkin vastasi kehuihin hyvin ja oli liikkeiden välissä todella iloinen. En oikein tiedä, mitä tarvitsisin, että saisin sellaisen ylimääräisen jännityksen purettua kisatilanteessa. Tätä samaa asiaa on työstetty vuosikaudet, olen pelännyt kisaamista sen takia jne. Nyt pitäisi tarttua tähän, koska se on oikeastaan ainoa asia, joka on esteenä pärjäämisellemme. Mäihä kyllä osaa liikkeet, se vaan muuttuu epävarmaksi, kun jännitän.     

Liikkeet tehtiin kahdessa osassa sekoitetussa järjestyksessä ja paikallaan istuminen viimeisenä. Tuomarina kokeessa oli Ilkka Sten.
  
Liikkeestä seisominen 9: Lähti vähän epävarmasti seuraamaan, mutta ei kuitenkaan tarvinnut kaksoiskäskyjä. Pysähtyi hyvin ja liikkeen loppu siisti.

Luoksetulo 0: Tämä oli harmillinen, Mäihä ei ollut ihan kuulolla liikkeen alussa ja meni vain puolittain maahan, minkä jälkeen alkoi epäröimään ja nousi takaisin istumaan. Jouduin antamaan vielä kaksi lisäkäskyä, mikä nollasi liikkeen. Olisi kuulema muuten ollut kympin arvoinen suoritus.

Ruutu 6: Mäihä lähti hyvin ruutuun, mutta luuli ilmeisesti ruudun etunauhaa kosketusalustaksi ja pysähtyi siihen. Pyysin korjaamaan ja menikin pienen kiepin kautta hyvälle paikalle ruutuun. Meni istumisen kautta maahan. 

Seuraaminen 9: Tämä oli ihan hyvää! Ihan aavistuksen tippuu käännöksissä, mutta muuten yksi parhaista koeseuraamisista. 

Merkin kierto 9: Tämä oli muuten hyvä, mutta peruasento oli vino.



--- TAUKO ---

Istuminen / maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: Tässä kokeessa tehtiin maahanmeno. Avulla sain sen menemään maahan (ei olla tehty riittävästi), mutta muuten ok.

Kauko-ohjaus 7: Vasta toisella käskyllä tässäkin maahan. Toisessa vaihdossa myös maahanmenoon kaksoiskäksy.

Noutaminen 10: Tässä oli myös vähän vino perusasento, muuten siisti liike. 

Hyppy 10: Tämä oli hyvä.



Paikallaan istuminen 10: Mäihä oli reunimmaisena. Tämä oli hyvä, vaikka vähän mietinkin selviääkö se, kun viereinen koira tuijotti sitä tiiviisti ainakin puolet ajasta. Hyvin kuitenkin istui eikä edes liikutellut tassuja. 

YHTEENSÄ: 254 pistetttä, AVO2 

tiistai 9. toukokuuta 2017

Se kaikki oli vaan kuplaa ja mä tiesin, että se poksahtaa


Tiedättekö sen tunteen, kun ilmoittaessanne koiraa kokeeseen tuntuu, että aikaa on vaikka millä mitalla hioa ja viilata liikkeitä. Sitten yhtäkkiä siihen kokeeseen on vähän reilu viikko ja hikipisaroita alkaa nousta otsalle? Minä tiedän. Vielä pitäisi viilata sitä, hioa tuota ja mikään ei ole oikeastaan valmista. Aika loppuu yksinkertaisesti kesken.

Mäihällähän on ollut tokon avoimen liikkeet jo kisakunnossa pitkän aikaa, mutta siinä ilmoittautumishuumassa ajattelin, että minulla on aikaa ties kuinka paljon treenata ne vielä paremmaksi. Kerrassaan loistava ajatus, mutta lopputulos noin viikkoa ennen koetta on se, että moni liike on vielä kasaamattomina palasina. Ajatukseni oli ehkä se, että ongelmat ratkeavat treenaamalla ja vahvistamalla epävarmoja juttuja saan liikkeet toimimaan. Joo ja ei. Myönnän syyllistyneeni siihen, että olen hakenut vain suurta määrää toistoja, jolloin yksittäisten toistojen laatu on kärsinyt. Palkattomuutta ollaan tehty ihan hävettävän vähän samoin liikkeiden välejä. Jälleen kerran huomaan käyttäneeni runsaan ajan epäolennaisuuksien viilamiseen ja olen nillittänyt jopa viiksikarvan virheasennosta.

Opetin uuden seuraamisen, johon pystyin olemaan itsekin tyytyväinen. Se projekti kuitenkin tuli päätepisteeseensä, kun Mäihän niska alkoi kipeytyä ilmeisesti liian pystyn päänasennon takia. Tiputin kriteeriä huimasti ja nyt seuraaminen näyttää ihan ookoolta, paikka on parempi ja meillä on sentään jonkunlainen katsekontakti olemassa. En osaa olla siihen tyytyväinen, koska se ei näytä niin hyvältä kuin mielikuvissani, mutta tällä nyt mennään. Pitää miettiä kokeen jälkeen, jos vielä yrittäisin tehdä sille jotain - aika näyttää.

Lauantaina mennään möllikokeeseen hakemaan vähän vikalistaa ja katsotaan, mitä ehditään tehdä vielä ennen koetta. Olen jo puoliksi luovuttanut sen suhteen, että meillä olisi edes teoreettinen mahdollisuus onnistua meille vaikeissa liikkeissä (kaukot, kierto, seuraaminen) kokeenomaisissa olosuihteissa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Tuleehan niitä kokeita.

Mutta hei! Onhan tässä koepaniikin lomassa jotain mukavaakin alkamassa. Nimittäin Nimpan noseworkin ilmaisukurssi starttaa ensi viikolla. Odotan kurssia kovasti, sillä Nimpan ilmaisuun tarvitaan vielä vähän varmuutta ennen kuin "uskallan" mennä sen kanssa hajutestiin. Olisihan se jo periaatteessa valmis (ja oltiinhan me jo jonossakin tammikuun testiin), mutta haluan hakea Nimbukselle vähän enemmän malttia ilmaisuun.