sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Itku "pitkästä" ilosta..

Mäihä akupunktiossa
Melkein ehdittiin pitämään juhlapäivä sen kunniaksi, että Mäihä oli saanut kaksi kuukautta sittenluvan fyssarilta ja osteopaatilta treenata agilityä ilman rajoituksia. Ei ihan ehditty.

Mäihä oli syyskuun alussa treenaamassa agilityä lainaohjaajansa kanssa. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes toisella kierroksella Mäihä tuli yhtäkkiä putkesta ulos kolmella jalalla :( Kukaan ei nähnyt mitä tapahtui, olisiko sitten liukastunut putkessa, kun sitä ennen oli aivan normaali. Tilasin heti ajan fysioterapeutille, jolle saatiinkin aika muutaman päivän päähän. Fysioterapeutti totesi, että Mäihällä on mahdollisesti oikean takajalan sisäreidessä revähdyvamma. Ohjeeksi saatiin pitää tiukkaa lepoa ja käydä eläinlääkärissä, jos tilanne ei mene viikon kuluessa parempaan suuntaan.


Ontuminen ei mennyt ohi levolla ja omaa mieltäni painoi tilanne niin paljon, että tilasin Mäihälle ajan ortopedille. Kävimmekin 13.9 eläinlääkäri Karoliina Mikolan vastaanotolla. Hän tutki Mäihän perusteellisesti ja vahvisti fysioterapeutin arvion sisäreiden revähdysvammasta. Reaktion hän sai myös lannerangan loppuosan tunnusteluun ja hännän nostoon sekä SI nivel tuntui tiukalta. Hoitona kahden viikon kipulääkekuuri ja tiukka lepo koko kuurin ajan, jonka jälkeen lähdetään hitaasti nostamaan liikuntaa ja normaaliliikuntaan palataan noin kuukauden aikana. Lisäksi Mäihä sai lähetteen fysioterapiaan. Puhuimme myös, että jos oireilu vielä jatkuu niin varataan aika jatkotutkimuksiin. Tässä tapauksessa informatiivisin tutkimusmenetelmä on tietokonetomografia, jossa saataisiin tarkempi kuva lihaksista ja välilevyistä sekä luuston pienimmistä muutoksista.

Mäihän osalta tämä vuosi on ollut todella epäonninen. Sitä on hoidettu tiiviisti huhtikuusta lähtien, kun vanhan vamman seurauksena (takajalka lähti alta hypätessä) oikeasta takajalasta katosi lihakset. Olemmekin käyneet säännöllisesti fysioterapiassa, akupunktiossa ja osteopaatilla. Lisäksi Mäihä on ollut saikulla tänä vuonna kolmisen kuukautta ennen tätä loukkaantumista. Oman mielen tämä vetää tietenkin matalaksi. Tietenkin tämä oli sillä tavalla helpotus, että mitään ei ole rikkikatkipoikki, mutta tällaiset vammat voivat olla todella pitkäaikaisia kuntoutettavia ja uusiminen todennäköistä. Tuntuu, että vaikka kuinka hyvin olen sitä yrittänyt huoltaa ja hoitanut lämmittelyt ja jäähdyttelyt kuinka tunnollisesti tahansa niin aina sattuu jotain. Olenkin alkanut miettiä, onko Mäihällä joku rakenteellinen heikkous, joka altistaa näille tapaturmille vai onko meillä vain tässä suhteessa ollut huono tuuri?

Nyt aletaan pikkuhiljaa nostaa liikuntaa, kun saatiin kipulääkekuuri syötyä. Kipulääkekuurin aikana Mäihä ei ole ontunut eikä muutenkaan oireillut. Ehkä Mäihä pääsee vielä loppuvuoden aikana esteille, toivotaan niin.

P.s Jouduin peruuttamaan Mäihän tokokokeen syyskuun alusta, koska Mäihä loukkaantui juuri sopivasti ennen sitä. Onhan meillä aikaa, mennään taas sitten ensi keväänä kokeeseen. Tokorintamalle kuuluu kuitenkin sen verran uutta, että pääsimme mukavaan ryhmään tokoilemaan eikä enää tarvitse yksin puurtaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti