Tiedättekö sen tunteen, kun ilmoittaessanne koiraa kokeeseen tuntuu, että aikaa on vaikka millä mitalla hioa ja viilata liikkeitä. Sitten yhtäkkiä siihen kokeeseen on vähän reilu viikko ja hikipisaroita alkaa nousta otsalle? Minä tiedän. Vielä pitäisi viilata sitä, hioa tuota ja mikään ei ole oikeastaan valmista. Aika loppuu yksinkertaisesti kesken.
Mäihällähän on ollut tokon avoimen liikkeet jo kisakunnossa pitkän aikaa, mutta siinä ilmoittautumishuumassa ajattelin, että minulla on aikaa ties kuinka paljon treenata ne vielä paremmaksi. Kerrassaan loistava ajatus, mutta lopputulos noin viikkoa ennen koetta on se, että moni liike on vielä kasaamattomina palasina. Ajatukseni oli ehkä se, että ongelmat ratkeavat treenaamalla ja vahvistamalla epävarmoja juttuja saan liikkeet toimimaan. Joo ja ei. Myönnän syyllistyneeni siihen, että olen hakenut vain suurta määrää toistoja, jolloin yksittäisten toistojen laatu on kärsinyt. Palkattomuutta ollaan tehty ihan hävettävän vähän samoin liikkeiden välejä. Jälleen kerran huomaan käyttäneeni runsaan ajan epäolennaisuuksien viilamiseen ja olen nillittänyt jopa viiksikarvan virheasennosta.
Opetin uuden seuraamisen, johon pystyin olemaan itsekin tyytyväinen. Se projekti kuitenkin tuli päätepisteeseensä, kun Mäihän niska alkoi kipeytyä ilmeisesti liian pystyn päänasennon takia. Tiputin kriteeriä huimasti ja nyt seuraaminen näyttää ihan ookoolta, paikka on parempi ja meillä on sentään jonkunlainen katsekontakti olemassa. En osaa olla siihen tyytyväinen, koska se ei näytä niin hyvältä kuin mielikuvissani, mutta tällä nyt mennään. Pitää miettiä kokeen jälkeen, jos vielä yrittäisin tehdä sille jotain - aika näyttää.
Lauantaina mennään möllikokeeseen hakemaan vähän vikalistaa ja katsotaan, mitä ehditään tehdä vielä ennen koetta. Olen jo puoliksi luovuttanut sen suhteen, että meillä olisi edes teoreettinen mahdollisuus onnistua meille vaikeissa liikkeissä (kaukot, kierto, seuraaminen) kokeenomaisissa olosuihteissa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Tuleehan niitä kokeita.
Mutta hei! Onhan tässä koepaniikin lomassa jotain mukavaakin alkamassa. Nimittäin Nimpan noseworkin ilmaisukurssi starttaa ensi viikolla. Odotan kurssia kovasti, sillä Nimpan ilmaisuun tarvitaan vielä vähän varmuutta ennen kuin "uskallan" mennä sen kanssa hajutestiin. Olisihan se jo periaatteessa valmis (ja oltiinhan me jo jonossakin tammikuun testiin), mutta haluan hakea Nimbukselle vähän enemmän malttia ilmaisuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti