JIPPIAIJEEWUHUUUUUU!! Sois nyt kauan odotettu kesäloma!! :) Eikä ne hyvät uutiset vielä tähän lopu! Vihdoinkin on koittanut se kauan odotettu päivä; mun ei enää ikuna tartte kuulla sitä karmivaa ketjujen kilinää, kun se paholaisen riivaama goottimummo "hiipii" mun luo, suu kiristyneenä viivaksi, silmistä paistaen puhdas raivo eikä sitä kireällä äänellä lausuttua uhkausta "Mäkelä voisi koittaa keskittyä tähän englannin opiskeluun jos meinaa joskus päästä tästä koulusta..". En ole ikinä nähny Virvelin hymyilevän niin aitoa, helpottunutta ja iloista hymyä (jonka taakse oli vaivoin tukahdutettu riemun kiljahdukset), kun hänen sanoessaan, että pääsin enkun reilusti A:lla läpi!!! :)) Voi tätä ilon, onnen ja oikeudenmukaisuuden päivää!!
Meni tuo toukokuu niin hujauskessa ohi, etten taaskaan kerenny kauheasti koneella istua ja blogia päivittellä (seliseli). Kaikki koirat on kuitenkin hengissä (myös Mäihä, vaikka sillä on aika vahva itsetuhovietti) ja ihan hyvässä... niin
. Ensin ajattelin kirjoittaa, että "ihan hyvässä ruumiin ja sielun voimissa", mutta hetken ajateltuani se ei ehkä ihan pidä paikkaansa: Pii ontuu ajoittain lenkin jälkeen, Tamilla on korvan takana hirveä paise kun otin punkin(!) pois, Riimi on ollu kipeä ja Mäihän kans välillä tuntuu, että sillä saattaa olla aivot revähtäny. Ja ehkä blogin otsikko antaa viitteitä meidän porukan henkisestä tilasta.. ;) Joten todetaan vaan, että kaikki on hengissä. Mitä sitä tuota asiaa turhaa selittelemään, ehkä tuo "hengissä" sana kertoo kaiken oleellisen. Anyway, toukokuussa kisailtiin aika paljon agia ja jännitettiin, jatkuuko Riimin agilityura.. Tässä siis niistä pähkinän kuoressa:
Oulussa oltiin kisaamassa 22.5, molempien poikien kans. Riimi ei tuntunu yhtään omalta itseltään :/ R oli ihan intona, kun vein sitä lähtöön, mutta radalla sitten mulla ei ollukaan enää se Riimi joka irtoaa, menee täysiä, kiljuu, rakastaa. Riimi haki hyppyjä tosi pahasti, pujotteli tahmeasti, kääntyi vaikeasti :( Riimistä näki ihan selvästi, että se olis halunnu tehdä, mutta se ei vaan pystyny. Tuloksina siis yliaikinen nolla ja yliaikainen 5. Joo-o, ihanneajat oli tosi tiukat, mutta ei Riimi normaalisti ota nolla radalla yliaikaa. Peruin sit Riimin meidän omista kisoista enkä ilmoittanu sitä Keminmaan iltakisoihin ja soitin fyssarille joka kävi 31.5.
Tamilla meni tosi kovaa ja tulokseksi tupla... 5! ;) Eka rata lähti kulkemaan tosi kivasti, mutta puolessa välissä ohjasin Tamin A:sta ohi.. Muuten rata meni hyvin, vähän pääs kaarrattamaan ja puomilla pidin vähän pidempään kun oli jo virhe alla, T pysy tosi kivasti ja lähti vasta luvalla. Tuloksena siis 5. Toisella radalla mun ohjaaminen oli sitä kuuluisaa paniikkiohjausta; huiskin käsillä minne sattuu, hätäilin, muutama paniikkipelastus, Tami räyskytti mulle kun olin myöhässä.. Alussa meinasin ottaa hylsyn, kun vein Tamin melkeen väärälle esteelle, T onneksi käänty mun kiljaisusta ;) Kielto otettiin sitten toiseksi viimeiseltä esteeltä, kun mun takaaleikkaus epäonnistu totaalisesti ja ajoin Tamin päälle > T jäi pyörimään esteen eteen. Eli tältäkin radalta tulokseksi 5.
Tami Roin kisoissa, ©Laura Raudaskoski
Ke 26.5 käytiin sitten Mäihän ja Riimin kans eläinlääkärillä, kun molemmilla oli rokotus. Mäihä oli tosi reipas, osas käyttäytyäkin aika fiksusti! Ainoastaan rokotuksen laittamisessa meillä oli pieniä vaikeuksia, kun hyvällä ruokahalulla varustettu pikku musta ei meinannu makupaloja syödessään pysyä sitä vertaa paikallaan, että ell olis kerenny rokotteen niskaan laittamaan :) Riimin rokotus meni hyvin, mutta kun pyysin ell tunnustelemaan Riimin selkää (jos hän pystyis sanomaan siitä oman mielipiteensä) sainkin sitten saavikaupalla kylmää vettä niskaani. Riimi aristi selkää pahasti kun sitä paineltiin, ell epäili jotain pahaa jumia, mutta käski varautua myös selkämuutoksiin :( Samalla reissulla pyydettiin myös meidän toiselle rampapotilaalle Piille Rimadylia, kun se ontuu välillä lenkin jälkeen. Viikon kuurin jälkeen on ollu paljon parempi.
29.-30.5 kisasin Tamin kans omissa kisoissa. Tamille viikonlopun saldoksi 0,hyl,5 ja 0. Ratoihin olin tyytyväinen ja en ollut tyytyväinen. Pääasiassa kuitenkin tyytyväinen. Eka rata oli ehdottomasti paras. Yhdessä valssissa meinasin kaatua omiin jalkoihini, mutta muuten rata kulki niinkuin pitikin. Toisella radalla alku oli hyvä, mutta sitten Tami meni A:asta ohi (vieläpä kahteen kertaan!!) ja hylyn otin siitä, kun palautin puomille (hiippaili kontaktin yli). Kolmas rata oli hyvä, kunnes Tami meni A:sta ohi eli tulos 5 vp. Viimeinen rata oli mun mielestä hirivittävän rämpimisen-vääntämisen-säätämisen-tuntuinen nolla, mutta ei kai tässä lajissa edelleenkään tyylipisteitä anneta.
Tami Roin kisoissa, ©Laura Raudaskoski
Tuota A:n ohittamista mietittiin ja tultiin siihen tulokseen, että vika ei ole mun ohjaamisessa vaan Tami jostain syystä väistää sitä. Sekä Oulun kisoissa että Roin vitskan radalla A:lle oli ihan suora linja, josta Tamin olis aivan varmasti pitäny osata A:lle mennä, mutta T tuli silti mun liikkeen mukana ohi. Luultavasti Tami on hypänny jotenkin huonosti A:n ylösmenolle ja niksauttanu siinä vähän selkäänsä, jonka takia on sit ruvennu väistämään A:ta. Uskon kuitenkin, että tää on sellainen ongelma, josta me päästään aika äkkiä yli.
Tämän vuoden tavoitteesta jäätiin siis tuplanollan verran. Eli emme saaneet osallistumisoikeutta SM-karkeloihin. Tokihan se harmittaa, kun tavoitteet jää täyttymättä, mutta tällä hetkellä sillä ei ole mulle sen suurempaa merkitystä. Vaikka oltais tarvittavat tulokset saatukin kasaan ja sitä myöten osallistumisoikeus SM-kisoihin, olisin varmastikin jättäny sen oikeuden käyttämättä. Mun pää ei ole vielä niin kovassa kunnossa, että pystyisin tekemään kaksi hyvää rataa peräkkäin. Karu totuus on se, että meille on tarjottu sitä tuplaa tän kevään aikana neljä kertaa suorastaan hopeatarjottimella, mutta olemme kiertäneet kyseistä tarjotinta kuin kissa kuumaa puuroa. Jos Roin kisoja ei oteta huomioon niin tällä hetkellä tilanne taitaa olla se, että olen itse omien onnistumisieni tiellä. Niin kun aiemmin kirjoitin, kun tiedän, että meillä on sauma siihen tuplaan niin mulla alkaa sellainen yliyrittäminen, että rata epäonnistuu heti alkuunsa. Emme kuitenkaan masennu tästä, vaikkei arvokisojen ovet meille vielä avautuneetkaan, vaan olemme suunnanneet katseemme jo tuleviin SM-skaboihin! :)
Ainiin, sain kokeilla Rovaniemen kisoissa myös vähän toisenlaisen koiran ohjaamista, kun olin lainakartturina kaverini Usva pumille! ;) Kolmen yhteisen treenikerran jälkeen kisat menivät varsin mukavasti: 5 (sij 2), 10 (sij 2), hyl ja 10+yliaikaa (sij 4)! Usvan kans oli kiva kisata, kiitos vaan Hanskulle koiran lainasta! Aika näyttää, nähdäänkö mut Usvan lainakuskina toisenkin kerran ;)
31.5 Riimillä kävi sitten eläinfyssari Mika Toivanen. Mun pyynnöstä Mika hieronnan lisäksi tunnusteli myös Riimin selän ja lonkat. En olis ikinä uskonu, että Riimi oli niin huonossa kunnossa: lavat oli jumissa ja niiden liikkuvuus huono, vas. etujalassa hermopinne, selkälihas tiukkana, selkälihaksen oik.puolella pieni revähdys, lantio vähän vinossa, jossain lantion seudulla oli myös joku jumi ja reisissä tiukkuutta.. Että en yhtään ihmettele, kun on ollu vähän haluton tekemään agilityä. Kaikista parasta oli kuitenkin, kun Mika sanoi, että Riimin selässä ei ole mitään vikaa ja jumiutuminen ei johdu selästä ollenkaan! :) Riimin selkä kuitenkin kuvataan ens syksynä lonkkakuvien yhteydessä ihan mun mielenrauhan vuoksi.
En näemmä hallitse tiivistämisen jaloa taitoa, joten kirjoittelen Mäihän kuulumiset piakkoin omaan tekstiinsä :)
Olen joskus miettieny sitä, että olenko tylsä ihminen. Tänään sain vastauksen tähän kysymykseen; kyllä, olen aivan äärettömän tylsä. On keskikesän suurimman juhlan aatto, jolloin perinteisesti viina virtaa ja musiikki raikaa. Mutta mitäs mie silloin teen? Ensiksi treenaan ja lenkitän kaikki koirat erikseen, käyn itse juoksemassa 8 kilsaa, jonka jälkeen vaivun kyyniseen apatiaan ja alan päivittämään blogia. Muilla on huomenna railakkaan juhlinnan seurauksena hirvittävä krapula, kun mun päänsärky johtuu korkeintaan siitä, että nukahdin sohvalle huonoon asentoon kesken Espanjan futispelin. Että welcome to my life.
Torstaina oli Mäihän toinen rokotus. Ell kehui, että Mäihä on tosi lihaksikas ja jäntevä, painoa sillä oli 10,4 kg. Kotimittauksella olen saanu sille korkeutta nipin napin 38,5 cm.. Rokotus meni jälleen hyvin, M ahmi taas sellaisella vauhdilla nappulaa, ettei ell meinannut ehtiä rokotetta laittaa :) Kuvassa Mäihä ja Tami muutama viikko sitten;
