En niellyt pettymystä, vaan sylkäisin sen pois

Mäihän kanssa oltiin eilen tokokokeessa Huittisissa. Nyt kun olen päässyt pahimmasta harmituksesta eroon niin pystyn ehkä kirjoittamaan muutaman sanan kokeesta. Minua ei harmita se, että saimme nippa nappa alle ykköstuloksen, jos se olisi tullut tietoon heti. Kurjaa oli se, että ehdin juhlia muutaman tunnin ykköstulosta, kunnes tulee ilmoitus, että järjestäjällä on tapahtunut pisteiden laskennassa virhe ja saimmekin 2- tuloksen. Harmitti ihan älyttömän paljon. Nyt olen kuitenkin toipunut ja saanut uutta näkökulmaa asioihin, joten ilmoitin meidät seuraavaan yritykseen parin viikon päähän. 

Mäihä oli kuitenkin hieno, se ylitti itsensä monessa asiassa. Mun jännityksestähän se on pitkälti kiinni, ettei se toimi koetilanteessa kauhean vapautuneesti ja varmasti. Nyt se kuitenkin vastasi kehuihin hyvin ja oli liikkeiden välissä todella iloinen. En oikein tiedä, mitä tarvitsisin, että saisin sellaisen ylimääräisen jännityksen purettua kisatilanteessa. Tätä samaa asiaa on työstetty vuosikaudet, olen pelännyt kisaamista sen takia jne. Nyt pitäisi tarttua tähän, koska se on oikeastaan ainoa asia, joka on esteenä pärjäämisellemme. Mäihä kyllä osaa liikkeet, se vaan muuttuu epävarmaksi, kun jännitän.     

Liikkeet tehtiin kahdessa osassa sekoitetussa järjestyksessä ja paikallaan istuminen viimeisenä. Tuomarina kokeessa oli Ilkka Sten.

  

Liikkeestä seisominen 9: Lähti vähän epävarmasti seuraamaan, mutta ei kuitenkaan tarvinnut kaksoiskäskyjä. Pysähtyi hyvin ja liikkeen loppu siisti.

Luoksetulo 0: Tämä oli harmillinen, Mäihä ei ollut ihan kuulolla liikkeen alussa ja meni vain puolittain maahan, minkä jälkeen alkoi epäröimään ja nousi takaisin istumaan. Jouduin antamaan vielä kaksi lisäkäskyä, mikä nollasi liikkeen. Olisi kuulema muuten ollut kympin arvoinen suoritus.

Ruutu 6: Mäihä lähti hyvin ruutuun, mutta luuli ilmeisesti ruudun etunauhaa kosketusalustaksi ja pysähtyi siihen. Pyysin korjaamaan ja menikin pienen kiepin kautta hyvälle paikalle ruutuun. Meni istumisen kautta maahan. 

Seuraaminen 9: Tämä oli ihan hyvää! Ihan aavistuksen tippuu käännöksissä, mutta muuten yksi parhaista koeseuraamisista. 

Merkin kierto 9: Tämä oli muuten hyvä, mutta peruasento oli vino.

--- TAUKO ---

Istuminen / maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: Tässä kokeessa tehtiin maahanmeno. Avulla sain sen menemään maahan (ei olla tehty riittävästi), mutta muuten ok.

Kauko-ohjaus 7: Vasta toisella käskyllä tässäkin maahan. Toisessa vaihdossa myös maahanmenoon kaksoiskäksy.

Noutaminen 10: Tässä oli myös vähän vino perusasento, muuten siisti liike. 

Hyppy 10: Tämä oli hyvä.

Paikallaan istuminen 10: Mäihä oli reunimmaisena. Tämä oli hyvä, vaikka vähän mietinkin selviääkö se, kun viereinen koira tuijotti sitä tiiviisti ainakin puolet ajasta. Hyvin kuitenkin istui eikä edes liikutellut tassuja. 

YHTEENSÄ: 254 pistetttä, AVO2 

Se kaikki oli vaan kuplaa ja mä tiesin, että se poksahtaa

Tiedättekö sen tunteen, kun ilmoittaessanne koiraa kokeeseen tuntuu, että aikaa on vaikka millä mitalla hioa ja viilata liikkeitä. Sitten yhtäkkiä siihen kokeeseen on vähän reilu viikko ja hikipisaroita alkaa nousta otsalle? Minä tiedän. Vielä pitäisi viilata sitä, hioa tuota ja mikään ei ole oikeastaan valmista. Aika loppuu yksinkertaisesti kesken.

Mäihällähän on ollut tokon avoimen liikkeet jo kisakunnossa pitkän aikaa, mutta siinä ilmoittautumishuumassa ajattelin, että minulla on aikaa ties kuinka paljon treenata ne vielä paremmaksi. Kerrassaan loistava ajatus, mutta lopputulos noin viikkoa ennen koetta on se, että moni liike on vielä kasaamattomina palasina. Ajatukseni oli ehkä se, että ongelmat ratkeavat treenaamalla ja vahvistamalla epävarmoja juttuja saan liikkeet toimimaan. Joo ja ei. Myönnän syyllistyneeni siihen, että olen hakenut vain suurta määrää toistoja, jolloin yksittäisten toistojen laatu on kärsinyt. Palkattomuutta ollaan tehty ihan hävettävän vähän samoin liikkeiden välejä. Jälleen kerran huomaan käyttäneeni runsaan ajan epäolennaisuuksien viilamiseen ja olen nillittänyt jopa viiksikarvan virheasennosta.

Opetin uuden seuraamisen, johon pystyin olemaan itsekin tyytyväinen. Se projekti kuitenkin tuli päätepisteeseensä, kun Mäihän niska alkoi kipeytyä ilmeisesti liian pystyn päänasennon takia. Tiputin kriteeriä huimasti ja nyt seuraaminen näyttää ihan ookoolta, paikka on parempi ja meillä on sentään jonkunlainen katsekontakti olemassa. En osaa olla siihen tyytyväinen, koska se ei näytä niin hyvältä kuin mielikuvissani, mutta tällä nyt mennään. Pitää miettiä kokeen jälkeen, jos vielä yrittäisin tehdä sille jotain - aika näyttää.

Lauantaina mennään möllikokeeseen hakemaan vähän vikalistaa ja katsotaan, mitä ehditään tehdä vielä ennen koetta. Olen jo puoliksi luovuttanut sen suhteen, että meillä olisi edes teoreettinen mahdollisuus onnistua meille vaikeissa liikkeissä (kaukot, kierto, seuraaminen) kokeenomaisissa olosuihteissa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Tuleehan niitä kokeita.

Mutta hei! Onhan tässä koepaniikin lomassa jotain mukavaakin alkamassa. Nimittäin Nimpan noseworkin ilmaisukurssi starttaa ensi viikolla. Odotan kurssia kovasti, sillä Nimpan ilmaisuun tarvitaan vielä vähän varmuutta ennen kuin "uskallan" mennä sen kanssa hajutestiin. Olisihan se jo periaatteessa valmis (ja oltiinhan me jo jonossakin tammikuun testiin), mutta haluan hakea Nimbukselle vähän enemmän malttia ilmaisuun.