perjantai 10. marraskuuta 2017

Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista.

Tami oli jo pienestä pitäen erityinen. Hän oli ensimmäinen harrastuksia silmällä pitäen otettu koira, jonka kanssa oli tarkoitus kokeilla kaikenlaisia koiramaisia touhuja. Samalla hänestä tuli nuoren tytön kasvukumppani, jonka kanssa tuli koettua monet onnistumiset, karikot ja unohtumattomat hetket niin harrastuksissa kuin arjessakin. 

Tami oli monella tavalla todella kekseliäs koira. Hänen eritysosaamiseen kuului ovien avaaminen. Hän osasi avata kaikenlaisia ovia; sisäänpäin avautuvia, ulospäin avautuvia ja nostettavalla kahvalla olevia ovia. Muistan yhden todella kylmän talvipäivän, kun lähdimme käymään kaupassa ja Tami jäi yksin kotiin. Viimeinen lähtijä oli laittanut ulko-oven huonosti kiinni. Kotiin tullessamme ovi oli selällään ja Tami istui portailla odottamassa.

Tami oli pohjattoman ahne. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun se varasti pahaa aavistamattoman ruokailijan leivän pöydältä tai nakersi huolimattoman ohjaajan taskuun reiän siinä toivossa, että löytäisi lisää syötävää. Tami piti myös leikkimisestä ja sen superpalkka treenistä olikin päästä retuuttamaan "haisukarvaa". Tami oli todella tulisieluinen, minkä sain tuntea monien treenien jälkeen mustelmana pohkeessa.

Ehkä juuri tämän tulisieluisuuden takia olimme nuorena Tamin kanssa monenlaisissa vaikeuksissa. Tein ensikertalaisena harrastuskoiran kouluttajana paljon virheitä eikä tiemme arkielämässäkään ollut aina ruusuilla tanssimista. Iän myötä (oppiessani itse vähän paremmin kouluttamaan) Tamin ongelmat kuitenkin väistyivät ja siitä tuli kuin ihmisen mieli - oma harmaa varjoni.

Harrastuksissa Tami oli enemmän kuin osasin ikinä toivoakaan. Hän oli tulta ja tappuraa, aina valmis tekemään sata lasissa. Agility oli meidän molempien yhteinen rakkaus, mutta siinä sivussa tehtiin vähän tokoa ja jälkeä sekä pyörittiin näyttelykehissä ihan ulkomaita myöden. Omaksi iloksi opeteltiin temppuja, joita Tami osasikin aikamoisen arsenaalin. Meidän harrastusuralla on useita tähtihetkiä, mutta päällimmäisenä on jäänyt mieleen nousu kolmosiin ja ensimmäinen nollavoitto sieltä. Lisäksi viimeisiksi jääneet kisamme Ragitin paidassa toi meille kaikilta neljältä radalta nollan ja kerhonmestaruuskultaa.

Maanantai- aamuna (9.10) Tami oli lähtenyt ihan normaalisti ulos, mutta ei ollut halunnut mennä enää portaita pidemmälle, vaan laittoi siihen makaamaan. Siihen Tami nukahti, ikuiseen uneen.

Kiitos Kati ja Janne tästä kultakimpaleesta.
Kiitos äiti ja isä Tamin hyvästä hoidosta.
Kiitos rakas Tami, kaikesta.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Mönkän kanssa yhteistä taivalta takana melkein kolmen viikon verran. Täytyy kyllä myöntää, että vilskettä ja vilinää meidän arjesta ei ole puuttunut, kun saat juosta välillä pennun ja välillä juuri ryömimään oppineen lapsen perässä 😃 Tässä vähän ajatuksia ja koulutusjuttuja menneeltä parilta viikolta:

Mönkä on hauska pentu; reipas, leikkisä ja sosiaalinen. Se ei kuitenkaan ole ahne, mikä kieltämättä tuo omanlaiset haasteensa alkuopetukseen. Tosin uskon kyllä, että kun löydän sille sopivan vahvisteen ja pääsemme koulutuspelissä alkuun niin homma ratkeaa sillä. Olenkin kouluttanut sille suurimman osan päivän ruuista ja pyrkinyt arvottamaan ruokaa kaikissa tilanteissa.


Siitä huolimatta, että sopivan vahvisteen löytymiseen joutuu näkemään vaivaa, niin Mönkää on mukava kouluttaa. Se suhtautuu opiskeluun suurella vakavuudella ja on hivenen tosikko. Keskittymiskyky on hyvä häiriössäkin. Asenne on muutenki kuin pienellä partiolaisella: aina valmis tekemään kaikkea.

Olemme aloitelleet opiskelua pikku hiljaa, hakien yhteistä säveltä ja sopivaa vahvistetta. Tässä vähän listaa, mitä ollaan tähän mennessä ehditty tekemään:
  • Naksuttimeen ehdollistuminen. Tähän Mönkä ehdollistui nopeasti ja reagoi  myös palkitsemissanaan hyvin.
  • Kauko-ohjattavaan palkitsemisautomaattiin tutustuminen. Juoksee lujaa automaatin luokse äänen kuullessaan. 
  • Kosketuskeppi. Mönkä kepittelee tällä hetkellä sujuvasti kotona, hallilla ja rapussa. Ulkona ei vielä päästä toivittuihin vahvistetiheyksiin.
  • Kosketusalusta. Toimii hyvin kotona ja hallissa. 
  • Hihnassa kulkeminen. Tämä tulee harjoiteltua automaattisesti useita kertoja päivässä, koska koirat on pakko viedä kytkettyinä ulos. 
  • Luoksetulo. Harjoitellaan päivittäin, osaa nimensä kotona ja helpossa häiriössä.

Lisäksi olemme kulkeneet erilaisissa paikoissa: kauppakeskuksessa, lemmikkieläin kaupoissa, hallilla, rappukäytävässä, parkkihallissa jne. Mönkä on suhtautunut kaikissa paikoissa ja uusissa tilanteissa reippaasti vastaantuleviin asioihin ja ihmisiin. Aina se menee häntä pystyssä joka paikkaan 😊

Kaiken kaikkiaan meidän yhteiselo on alkanut kivasti ja olen todella onnellinen Mönkästä. Toki eihän tämä pelkkää ruusun lehdillä tanssahtelua ole, vaan välillä todella rankkaa ja uuvuttavaa, mutta siitäkin huolimatta olen aivan varma, että hyvä tästä tulee. Minulla ei ole ollut pentua melkein kahdeksaan vuoteen, joten suhtaudun innolla, mielenkiinnolla ja nöyryydellä siihen, mitä tuleman pitää.

Tässä vielä video tämän päivän kepittelystä hallilla. Mönkä tekee hyvin siitä huolimatta, että ohjaajan toiminnassa on epätarkkuuksia 😅