Viime syksynä aloitin opinnot Suomen Eläinterveydenhuolto-opistossa, tarkoituksenani valmistua tammikuussa urheilukoirahierojaksi. Viisi kuukautta myöhemmin, monien harjoitushierontojen ja tiiviin opiskelun jälkeen siitä tuli totta eli paperit on käpälässä :) Nyt ollaan sitten siinä vaiheessa, että toiminimeni on hyväksytty ja aloitan työt sivutoimisena yrittäjänä! Tuntuu kyllä ihan uskomattomalta!
Sivut ovat vielä vähän kesken, mutta käykäähän tutustumassa :)
Kätevät Käpälät
perjantai 28. helmikuuta 2014
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Kuulumisia.
Minun on ollut todella vaikeaa kirjoittaa viime aikoina mitään. Monta luonnosta olisi odottamassa, mutten saa kirjoitettua niitä valmiiksi. Ajattelin kirjoitella tällaisen pienen tilannekatsauksen, kun en kerta saa muita tekstejä valmiiksi.
Vuoden vaihtumisesta on useampi viikko aikaa. Toiveita tälle vuodelle? Enemmän onnellisuutta ja iloa. Vähemmän huolta ja murhetta. Pieniä hetkiä ja onnistumisen elämyksiä.
Tammikuussa tuli vuosi siitä, kun Nimbus muutti laumaamme. Tämä aika Nimbuksen kanssa on ollut mielenkiintoista. Se on opettanut minulle paljon eikä oppiminen varmastikaan pääty tähän. Vuosi sitten kirjoitin, että Nimbus on koira jollaista en koskaan uskonut saavani. Tämä tunne ei ole heikentynyt vuoden aikana, päinvastoin. Nimbus tuntuu sopivan minulle erinomaisesti. Treenaaminen Nimbuksen kanssa on kivaa. Se on todella yritteliäs, hoksaava ja sopivan innokas. Toki tämä on varmasti osaksi koulutuskysymys. En osaa selittää viehtymystäni ihmeelliseen sakemannitreenaukseen tämän tarkemmin. Se pitää nähdä ja kokea.
Mäihän kanssa kisa- ja treenikuviot meni uusiksi sen alkaessa yskiä muutama päivä sitten. Höh. Harmi, sillä viikonloppuna olisi ollut paikkamakuukoulutus, joka olisi tullut meille tarpeeseen. Paikkamakuu otti kovasti takapakkia viime marraskuussa tapahtuneen episodin seurauksena, joten kisaamisen sai hetkeksi unohtaa. Kävin kuitenkin kuunteluoppilaana koulutuksessa ja sain sieltä eväitä tuleviin treeneihin.
Tamin tilanteesta olisi tarkoitus kirjoitella enemmänkin, mutta yritän tiivistää sen tilannetta. Tuossa syksyllä aloin ihmettelemään Tamin kummallista käyttäytymistä. Se oli haluton lähtemään lenkille. Tajusin, että jotain oli pielessä, kun jouduin yhtenä aamuna kalastelemaan Tamia sängyn alta lenkille. Vein Tamin lääkärille tarkastukseen, missä siltä kuvattiin selkä, polvet ja lonkat ja otettiin laaja verenkuva. Loppujen lopuksi Tamilta löytyi vanha eturistiside vamma vasemmasta polvesta ja polvessa oli muutenkin useassa kohdassa sanomista. Lisäksi oikeassa lonkassa oli paha nivelrikkomuutos :(
Nyt kaikki treenaaminen ja lenkkeily on määrittelemättömällä tauolla kennelyskän vuoksi. Olin menossa Tamin ja Mäihän kanssa jäsenkorjaajalle ensi viikolla, mutta yskän takia sekin aika jouduttiin siirtämään. Toivottavasti tämä ei kauheasti pitkittyisi - ei ole mikään mukava tauti!
Vuoden vaihtumisesta on useampi viikko aikaa. Toiveita tälle vuodelle? Enemmän onnellisuutta ja iloa. Vähemmän huolta ja murhetta. Pieniä hetkiä ja onnistumisen elämyksiä.
Tammikuussa tuli vuosi siitä, kun Nimbus muutti laumaamme. Tämä aika Nimbuksen kanssa on ollut mielenkiintoista. Se on opettanut minulle paljon eikä oppiminen varmastikaan pääty tähän. Vuosi sitten kirjoitin, että Nimbus on koira jollaista en koskaan uskonut saavani. Tämä tunne ei ole heikentynyt vuoden aikana, päinvastoin. Nimbus tuntuu sopivan minulle erinomaisesti. Treenaaminen Nimbuksen kanssa on kivaa. Se on todella yritteliäs, hoksaava ja sopivan innokas. Toki tämä on varmasti osaksi koulutuskysymys. En osaa selittää viehtymystäni ihmeelliseen sakemannitreenaukseen tämän tarkemmin. Se pitää nähdä ja kokea.
Mäihän kanssa kisa- ja treenikuviot meni uusiksi sen alkaessa yskiä muutama päivä sitten. Höh. Harmi, sillä viikonloppuna olisi ollut paikkamakuukoulutus, joka olisi tullut meille tarpeeseen. Paikkamakuu otti kovasti takapakkia viime marraskuussa tapahtuneen episodin seurauksena, joten kisaamisen sai hetkeksi unohtaa. Kävin kuitenkin kuunteluoppilaana koulutuksessa ja sain sieltä eväitä tuleviin treeneihin.
Tamin tilanteesta olisi tarkoitus kirjoitella enemmänkin, mutta yritän tiivistää sen tilannetta. Tuossa syksyllä aloin ihmettelemään Tamin kummallista käyttäytymistä. Se oli haluton lähtemään lenkille. Tajusin, että jotain oli pielessä, kun jouduin yhtenä aamuna kalastelemaan Tamia sängyn alta lenkille. Vein Tamin lääkärille tarkastukseen, missä siltä kuvattiin selkä, polvet ja lonkat ja otettiin laaja verenkuva. Loppujen lopuksi Tamilta löytyi vanha eturistiside vamma vasemmasta polvesta ja polvessa oli muutenkin useassa kohdassa sanomista. Lisäksi oikeassa lonkassa oli paha nivelrikkomuutos :(
Nyt kaikki treenaaminen ja lenkkeily on määrittelemättömällä tauolla kennelyskän vuoksi. Olin menossa Tamin ja Mäihän kanssa jäsenkorjaajalle ensi viikolla, mutta yskän takia sekin aika jouduttiin siirtämään. Toivottavasti tämä ei kauheasti pitkittyisi - ei ole mikään mukava tauti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
