Agirodun ja Kokkolan tunnelmat

Heinäkuun alussa kisattiin ekana viikonloppuna Agirodussa Tampereella ja toisena viikonloppuna Kokkolassa. Agirotua ei tällä kertaa voitettu, muttei ollenkaan turha reissu, sillä kotiin tuomisina oli puoli-ilmaista skumppaa :)) Kokkolan reissulla puolestaan hukkasin puhelimeni. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Viime tammikuussa Pakkasrallin jälkeen sain hakea puhelimeni Kemin Prisman neuvonnasta, kun olin tiputtanut sen pihalle ja joku ystävällinen ihminen oli toimittanut sen neuvontaan. Tällä kertaa ei kuitenkaan käyny niin hyvä tuuri, että joku olisi sen neuvontaan vieny.. Mitä tästä (TOIVOTTAVASTI) opin; pidä parempaa huolta tavaroistasi! Tämän opetuksen saattelemana siirrymme puiseviin kisakertomuksiin;

Agirodussa osallistuttiin vaan joukkueviestiin. Pohjoisen Gööttien joukkueessa oli Tamin ja Riimin lisäksi Sonja & Zippi Taminpoika ja Tuija & Karkki. Menin ensin Tamilla, jonka kanssa tehtiin ihan hyvä rata, josta tais tulla vitosen virhe rasitteeksi yhdestä putken ohituksesta. Ihan täysin oma moka, kun en näyttäny putkea kunnolla ja Tami tuli mun liikkeen mukana ohi. Riimikin teki ihan näppärän radan eikä sikaillu yhtään niin paljon kun pelkäsin! Virheitä kuiten ropisi kahdesti väärin aloitetusta pujottelusta, putkeen väärään päähän menemisestä, lentokeinusta (ehkä) ja A:lle menemisestä putken sijasta. Vaikka tuo virheiden luettelo onkin melkeen yhtä pitkä kuin suurperheen viikon kauppalista, voin vakuuttaa, että oli meillä hyvätkin hetkemme radalla :) Molemmat teki ihan kelpo suoritukset. Ainakin sellaiset, mistä jää varaa parantaa ens vuoden kisoissa!

Sitten tärkeimpään uutiseen; mun agility harrastus nousi aivan uudelle tasolle. Ostin nimittäin Ditat <3 <3 <3 eli siis agilityyn tarkoitetut kengät. Ja kaiken huipuksi, pitkällisen neuvottelun ja tinkauksen jälkeen, sain kengistä 25 e alennusta ja kaks pulloo skumppaa ja puolen litran limsan kaupan päälle!! :D Varmaan parhaat kenkäkaupat ikinä! Kiitos Sonja avusta ;) Ditoilla on nyt käyty juoksemassa yhdet kisat ja muutamat treenit ja on ne kyllä eri ihanat! <3

Kokonaisuudessaan meillä oli hyvä reissu. Yövyttiin mun tädin luona kerrostalossa ja voin ylpeänä todeta, että kyllä kaikista olis kerrostalossa eläjäksi. Gööteistä sen jo tiesinkin, mutta Musta pantteriin olin kyllä todella tyytyväinen. Mäihä oli ihan coolina kaupungin vilinässä eikä rapuissa kulkemisessakaan ollu mitään ongelmaa. Päinvastoin, se oli Mäihästä vähän liiankin hauskaa.. Muutaman kerran sain hakea sen neljännestä kerroksesta (meidän asumus oli siis toisessa kerroksessa), kun Mäihä ehti livahtaa ovesta rappuun. Mäihä oli myös ekaa kertaa pitkällä automatkalla eikä pitkät ajomatkat tuntunu olevan sille mikään ongelma.

Oli kivaa nähdä kaikkia tuttuja pitkästä aikaa, näkyillään taas! Ja Stiinalle kiitos neuvoista, kuuntelemisesta ja ymmärryksestä, tulee aina parempi fiilis :)

Kokkolassa kisattiin 10-11.7, molemmat pojat olin ilmoittanut neljään starttiin. Tuomareina oli Nyberg, Sivonen ja Kokkonen, en kyllä muista enää kuka minkäkin radan tuomaroi. Yhtä kakkosten rataa lukuunottamatta tosi kivoja ratoja kaikilla.

Riimillä oli ihana kisata; R oli ihanasti kuulolla, ei yhtään sikailua eikä yhtään hylsyä <3 Lisäksi kaikki radat oli tasaisen hyviä ja kaikista jäi tosi hyvä fiilis. Ekalla radalla kämmäiltiin keppien aloitus muutaman kerran ja yksi rima tuli alas. Muuten ihan semiok rata. Hauskinta oli kuitenkin se, kun radan jälkeen yks ihminen tuli kysymään multa, mikä sen hienon ohjauskuvion nimi on, jota käytin radalla. Olin vähän kummisani, koska omissa muistikuvissani olin vieny radan täysin perusohjauksella läpi. Sitten hoksasin, että yhden vastaanottohypyn jälkeen mun oli tarkoitus ottaa Riimi "nenästä" oikeaan käteen, mutta jostain syystä R kiersi mun selän takaa vasemmalle puolelle. Se oli kuulema näyttäny niin suunnitellulta, että kyseinen henkilö oli ollu varma tän olevan taas joku uus ohjauskuvio, aika hauskaa :)

Riimin toinen rata oli hyppyrata, johon en saanu minkäänlaista fiilistä, koska meillä ei ole sieltä mitään tavoiteltavaa (Riimillä on siis jo luva hyppäriltä, en käsitä miksi olen sen siihen ilmoittanu). Ja radan nähtyäni fiilis laski vielä entisestään. Ensimmäinen ajatus oli, että rata on Riimin hallittavuudelle täysin mahdoton. Se oli yhdenlainen sumppu, jossa estevälit oli aika lyhyitä, koiran piti pysyä koko ajan lapasessa ja sitten ihan mahdottomasti välistävetoja.. Eli ei todellakaan meidän juttu. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun kepeille tekemääni pakkovalssia lukuunottamatta, rata rullasi tosi hyvin ja maaliin päästin nollalla, jolla sitten voitettiin. Alun epäonnistuneessa pakkovalssissa kului niin kauan aikaa, ettei mistään supermiinuksista voida puhua, mutta tuntu aika makialta tehdä nolla radalla, jossa etukäteen ajattelin, ettei neljää estettä pitemmälle päästä puhtaasti :)

Sunnuntaina Riimin eka agirata oli niin täydellinen aina loppukiemuroihin asti, jossa tuli sit rima alas :( Harmitti ihan sairaasti niin hienolla radalla olis ollu mukava nousta sinne kolmosiin.. Se sentään vähän lohdutti, että voitettiin tämäkin stratti ja saatiin palkinnoksi kaksi Relaxantin tassuvoide purkkia, jotka on kuulema aika arvokkaita :) Viimeisestä radasta sen verran, että tulokseksi tuli 10, jotka menee täysin mun huolimattoman ja väsyneen ohjauksesta piikkiin. Ihan kiva rata muuten.

Tamin kanssa jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Jokaiselle radalla mahtui niin huippu hetkiä kuin huonoa ohjausta, ihme sekoilua ja hosumista. Asteikolla 1-10 sanoisin ehkä 6 ½. Jokaisesta radasta jäin vähän jotain hampaankoloon ja lisäksi musta tuntu, että me jäätiin jonkun verran meidän normaalitasosta. Kuitenkin ratojen onnistuneet kohdat oli sellaisia työvoittoja, joista jäi ihan loistava fiilis. Niiden onnistumisten myötä myös jotain mun suhtautumisessa Tamin kanssa kisaamiseen muuttu. Olen aina ollu sitä mieltä, etten voi tehdä Tamin kanssa täydellistä rataa. Sellaista, jonka jälkeen voisin todeta, että me oltiin ihan helvetin hyviä enkä keksisi mitään parannettavaa.. Juu-u, tämä on perfektionistille vähän vaikeaa, mutta toivottavasti mahdollista. Nyt kun onnistuttiin sellaisissa asioissa, joiden takia olen kokenut ennen aikaisen harmaantumisen ja vuodattanut niin verta kuin kyyneleitäkin niin mulle tuli vahva tunne siitä, että vielä me joskus tehdään se. The Täydellinen rata.

Eka radalta jäi vähän kummallinen fiilis. Tami ei yleensä tiputa ikinä rimoja, mutta nyt kompuroi alusta yhden riman sekä pituuden nurin. Lisäksi puomi oli aikalailla perseestä ja mietin sen uusimista, mutta jatkoin kuitenkin radan loppuun. Tulos siis 10 ja aika oli ihan hyvä, vaikka jäinkin siihen loppuun empimään sen puomin uudelleen ottamista.

Tamin toinen rata oli hyppäri. Alku oli ihan sairaan hieno, menin ottamaan Tamin kolmen esteen takaa vastaan (!) ja onnistuin pyörittämään alun kiemurat tosi pienillä kaarilla. Ennen keppejä tapahtuneesta pyörimisestä olisin antanut vitosen, mutta siitä ei kuitenkaan virhettä tullu ja muutama kaarros valui, mutta Tamilla oli tosi hyvä vauhti. Tehtiin kuitenkin ihan ok nolla, ei millään kauhean hyvällä ajalla. Ylivoimaista voittajaa lukuunottamatta erot oli kuitenkin sellaisia, että kun me saadaan nuo typerät pyörimiset pois meillä on mahdollisuudet parempiin sijoituksiin.

Sunnuntai aamuna aloitettiin Tamin kans Kokkosen agilityradalta, joka oli tosi mukava ja virtaava. Tamilla oli tosi hyvä vauhti päällä ja tehtiinkin nollaa aina neljänneksi viimeiselle esteelle asti. Olin ajautunu liian pitkälle enkä saanu Tamia enää sujuvasti pakkovalssiin mukaan ja T hyppäs hypyn väärin päin. Vähän harmitti, Tami meni taas tosi kovaa ja olis ollu kiva nähdä mihin kohtaan tuloslistassa me oltais sillä radalla kivuttu.

Viimeinen rata oli ihan kamala, mun sydän itkee verta jo pelkästään sen radan ajattelemisesta. Tein muutaman niin typerän amatöörivirheen ja virheiden sarja päättyi hylkäykseen, kun uusin puomin. Sen radan jälkeen toivoin todella saavani muistinmenetyksen ja unohtavani koko sekoilun. (Eikä tässä kuvauksessa ole sitten yhtään lapinmiehen lissää... ;)

Kisojen välissä ja niiden jälkeen ollaan vaan oltu, treenattu, uitu ja lenkkeilty. Uutena lajina meidän ohjelmistoon on tullu suolla juokseminen, se on siis niiiin huippua! Rankkaa, mutta niin ihanaa :) Lajin parasta antia on kun uppoaa polviaan myöten suohon tai kun kaivaa kenkää jostain suonsilmäkkeestä, siinä on sitten sitä jotain... Heh, huvit ne on hirvaslaisillakin ;D

Tankkaamista reissua varten..

Eilen aloitettiin lähtölaskenta kohti viikonlopun Agirotua, joka Riimin tapauksessa tarkoitti tankkaamista viikonlopun reissua varten. Riimi unohtui** mulla eteiseen X minuutiksi ja R päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen, syömällä nappulapussista X määrän ruokaa varastoon. Riimin vahingoksi lähdin kuitenkin käyttämään Mäihää ulkona ennen kuin R oli kerenny vetää nappulapussin ihan loppuun. Rantapalloa muistuttavan Riimin ilta menikin sitten selällään makoillen ja raskaasti huokaillen suuren vatsansa kanssa. Aamulla Riimiltä oli erotettavissa kuitenkin lantio.


*Jep, Riimi on erittäin helppo unohtaa eri paikkoihin, kun se on luonteeltaan tuollainen hiljainen kärsijä. Tyytyy aina kohtaloonsa ilman protestointia. Sisällä Riimi on melko huomaamaton, sillä ei ole mitään tarvetta kävellä mun perässä koko aikaa niinkuin muilla meidän koirilla. Joten ei ole mitenkään tavatonta jos Riimiä ei näe sisällä muuta kun lenkille lähdettäessä, jääkaapin oven avautuessa ja ruoka-aikana. Jos Rii taas tulee mun mukana on se silloinkin niin huomaamaton, joten on hyvin tavallista, että läsäytän oven perässäni kiinni ja Riimi jää sinne. Eikä se sillonkaan tajua puhua mitään, odottaa vaan niin kauan, että joku päästää sen pois. Pahin unohdus tais olla viime talvena, kun unohdin sen iltalenkin jälkeen muutamaksi tunniksi pihalle. Siellä se istui ulko-oven vieressä, kun menin ennen nukkumaan menoa laittamaan oven lukkoon. Eilen Riimi ei kuitenkaan ollut kärsijän roolissa, olen siitä aivan varma.*

Illasta sit lähdetään ajeleen kohti Tamperetta, jänskää! Huomenna olis suunnitelmissa käydä Mäihän kans kaupungissa ja ajelemassa junalla ja ehkäpä käydään katsastamassa kisapaikkakin. Sunnuntaina päästään sit kisaamaan joukkuekisassa, jossa Tami ja Riimi edustaa Pohjoisen gööttejä. Sori vaan joukkuekaverit, mutta meiltä on turha odottaa kauhean hohdokasta suoriutumista. Meidän "Agirotu treenien" (treenasin siis molemmilla koirilla rataa niin, että menin Tamilla ensin ja Riimillä sitten, ihan niinkuin sunnuntaina joukkueessakin) perusteella Riimiltä karkaa mopedi käsistä ja Tami osoittaa enemmän lahjoja puruihin..

Kaiken pitäs olla valmiina; matkatavarat on kuta kuinkin kasassa jaa saatu sullottua autoon, koirille ollaan laitettu punkkikarkotteet ja mie olen teipannu polveni (kipeyty pahasti keskiviikon treenien jälkeen, meillä on niin raskas pohja tuolla ulkokentällä eikä mun polvet kestä siellä treenaamista kauhean hyvin, muutaman päivän levon jälkeen kuitenkin ihan ok). Joten täältä tullaan Tampere! :)

Muutama kuva Mäihästä parin päivän takaiselta suolenkiltä;