Meitä ei nähty tänä kesänä kisakentillä, mutta ei myöskään treeneissä. Jälleen kerran jouduimme vaikeuksien uhreiksi, joten kesän saldo treenirintamalla jäi aika heikoksi. Kesän alussa ehdittiin käydä jokunen kerta hakumetsässä ja jälki pelloilla, mutta sen jälkeen ollaan käyty vaan agilityn aluevalmennuksen treeneissä kerran kuussa. Nyt ollaan potkaisemassa treenien täyteistä syksyä käyntiin, toivottavasti ehdittäisiin ottaa vähän kiinni menetetyissä treeneissä!
Agilityn aluevalmennuksessa ollaan oltu neljä kertaa toteamassa, että treenaaminen on meitä lahjattomia varten. Ei ne ongelmat treenaamatta katoa eikä yhteinen sävel löydy ilman treeniä, ainakaan minun kokemukseni mukaan.Tällä hetkellä meidän tekeminen on aikamoinen katastrofi, kun ohjaajalla on kaksi vasenta jalkaa ja koiralla neljä erittäin vikkelää koipea.. Minä olen hakenut radoille lisää vauhtia pururadalta, mikä on kostautunut polven kipuiluna.
Aluevalmennuksen lisäksi ollaan päästy muutaman kerran treenaamaan ulkopuolisten silmien alle vierailevien kouluttajien treeneissä. Viime viikonloppuna meitä oli kouluttamassa Anne Savioja, josta tykkäsin paljon. Todella perusteellinen ja mukava kouluttaja, jonka radoilla oli vaihtelevasti luukutusta ja teknistä vääntämistä. Ja minä ehkä vihdoinkin opin tekemään sokkarin oikein. En varmaan ole tätä ennnen tehnyt sokkareita edes treeneissä, joten jo oli aikakin opetella! ;)
Viime viikon lauantaina olikin kiva päivä kun käytiin göötti porukalla tekemässä verijäljet läheiseen metsikköön. Tami pääsi ekaa kertaa ajamaan verijälkeä ja hienosti se menikin :) Tätä yritetään vielä päästä tekemään muutama kerran tämän syksyn aikana.
Etsiessäni tähän tekstiin kuvia, löysin tämän.
Nykyään on aika haikeaa käydä kotona. Tulee aina mietittyä, onko se viimeinen kerta kun me nähdään. Onhan vielä aikaa?
