sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Sattuipa kerran että..

Elämässä on mahtavaa, kun uskaltaa antaa hyville asioille mahdollisuuden tapahtua. Ei mieti liikaa onko jokin järkevää, vaan tarttuu hyvältä tuntuviin ajatuksiin ja antaa kohtalon hoitaa loput. Kun tällainen tarjous tulee eteen niin silloin pitää uskaltaa tarttua siihen. Niinpä meille muutti saksanpaimenkoira Nimbus (Priamon Nimbus).

Kuulin Nimbuksesta ystävältäni, jolla on koira Nimbuksen emän ensimmäisestä pentueesta, sekä Nimbuksen veli. Molemmat ovat todella miellyttäviä koiria, joten Nimbuksen ottamista ei tarvinnut kauaa miettiä.

Nimbus täyttää kohta 10 kuukautta. Lähes kaikki ovat halunneet tietää, mitä "vikaa" Nimbuksessa on ollut, koska se on palautunut kasvattajalle. Koirassa ei ole mitään vikaa. Edellisestä kodista se palautui perhesyiden vuoksi, elettyään tarhakoirana. Nimbusta ei ole juurikaan koulutettu, joten olen joutunut aloittamaan sen koulutuksen perusasioista.

Alun järkytyksen jälkeen Tami ja Mäihä ottivat Nimbuksen hyvin vastaan. Sisällä pidän niitä kahdella puolella, jotta ne pysyisivät rauhallisempina. Lenkitän niitä kuitenkin yhdessä, mutta en anna niiden silloinkaan vimmata keskenään, vaan haluan niiden keskittyvän rauhalliseen ulkoiluun.

Pyysin Nimpan kasvattajaa ottamaan välikuvat ennen luovutusta. Lonkat ja kyynärpäät näyttivät siisteiltä. Kuvanneen eläinlääkärin arvio BB ja 00. Virallisiin kuviin mennään maaliskuun lopulla. En voi olla mainitsematta Nimbuksen tuplakannuksista eli kynsien leikkuuseen käytettävä aika kirjaimellisesti "tuplaantuu" :)

Viikon verran olemme tutustelleet keskenämme enkä voisi olla yhtään enempää tyytyväinen Nimbukseen. Se on kulkenut mukanani monissa treeneissä eikä se välitä mitään halleista, oudoista alustoista tai toisista treenaajista, vaan se keskittyy minuun. Yhteisessä arjessa meillä kummallakin riittää opeteltavaa juuri Nimbuksen kouluttamattomuuden vuoksi. Nimbukselle ei ole juttu eikä mikään hypätä  metrisen portin yli ja minulle ei ole temppu eikä mikään unohtaa ruokia pöydille.. Tästä syystä ruokavarat ovatkin aika hyvin huvenneet parempiin suihin.

Nimbuksen kanssa olemme lähteneet treenaamaan perusjuttuja; kohteita (kosketuskeppi, kosketusalusta, kuonokosketus), luopumista ja vapautuksia. Tarkoitus olisi alkaa treenaamaan kesällä maastoja (jälki, haku) ja jos poika tykkää uida niin kokeilemme varmaankin vepeä.







Kiitos Pekalle ihanasta Nimppa-Liljasta!

Postauksen kuvat on ottanut Kati Kuuttila, kiitos Kati upeista kuvista!

3 kommenttia:

  1. Onnea uudesta perheenjäsenestä! Mutta älä unohda tokoa vaikka sushukan hankit.. ;)

    VastaaPoista
  2. Oi vitsi, olet löytänyt aarteen itsellesi :) Paljon Onnea uudesta perheen jäsenestä sekä Tamille ja Riimille erityisterkkuja! T. Suvi, Gena ja Fanny

    VastaaPoista