Vuosikatsaus

Kisarintamalla vuosi ei ollut niin hohdokas kuin edeltäjänsä. Mäihä kisasi agilityssä yhteensä 5 starttia, joista tuloksena pelkästään hyllymetrejä. Tokossa käytiin kahdessa möllikokeessa kokeilemassa avointa luokkaa (molemmista 1-tulos) ja kerran virallisessa kokeessa, jossa Mäihä totteli 2-tuloksen verran. Muuten vuotta varjosti aika pitkälle Mäihän loukkaantumiset ja niiden takia pitkään pidetyt saikut. Nyt Mäihän tilanne näyttää kuitenkin hyvältä; agilityä on treenattu nyt kuukauden päivät ilman minkäänlaisia haavereita. Tuloksista viis; mitään muuta en niin paljon toivo kuin, että Mäihä pystyisi menemään agilityä mahdollisimman pitkään. Tällä hetkellä Mäihä on liidellyt lainaohjaajan kanssa, mutta siirryn itse sen ohjaksiin keväämmällä. Olen todella kiitollinen, että Mäihä on päässyt treenaamaan taukoni aikana, mutta täytyy kyllä myöntää, että odotan kovasti sen kanssa radalle pääsyä - se vaan on niin parhautta.

Nimbus ei vieläkään päässyt aloittamaan kisauraansa pelastuskoira puolella. Valitettavasti jouduin hautaamaan myös haaveeni hälytyskoirasta; Nimbus ei pysty treenaamaan hakua vanhan vamman vuoksi ja pelastukoira puolelle on tulossa kahden lajin sääntö. En tästä kuitenkaan lannistu, vaan aion tehdä Nimbukselle tulokset jäljeltä sitten kun se on mielestäni riittävän hyvällä mallilla. Syksyllä kuitenkin teimme uuden aluevaltauksen. Noseworkin, joka tempaisi meidät mukaansa. Tällä hetkellä olemme suorittaneet siitä myös jatkokurssin ja pääsimme mukaan treeniryhmään. Nyt tulee tästäkin lajista pakollinen tauko, mutta keväällä taas jatkekaan :)

Kursseja ehdin käydä kaksi tänä vuonna. Jirka Vierimaan hihnakäyötskurssin viime talvena ja sain juuri päätökseen Suomen Eläinkoulutuskeskuksen Oppimispsykologian intensiivikurssin, joka oli jatkoa jo muutama vuosi sitten käymälleni peruskurssille. Molemmilta kursseilta tuli minulle paljon uutta ja varsinkin jälkimmäisessä intouduin taas pohtimaan treenaamistani enemmän ja kouluttamaan omille koirilleni uusia käyötksiä. Pidin molemmissa kursseissa niiden käytännönläheisyydestä; emme käyneet asioita läpi vain teorian muodossa, vaan veimme teoriaa käytäntöön treenaamalla omia koiria. Omalla kohdallani koen käytännön koulutuksen helpottavan teorian omaksumista, kun pääsen itse kokeilemaan ja pohtimaan teorian toimivuutta. Itse pidin erityisesti siitä, että minun ei tarvitse yrittää lukea koirieni ajatuksia miettiessäni, miksi koulutus ei toimi vaan voin keskittyä miettimään sitä teorian kannalta. Paljon tehokkaampaa ja helpompaa on muuttaa havaittavissa ja kontrolloitavissa olevia asioita kuin selvittää noiden karvaisten otusten korvien välien sisältöä. ;)

Emme ehkä kisarintamalla saaneet tänä vuonna mitään aikaiseksi, mutta olen tyytyväinen siihen, mitä olen varsinkin syksyn aikana saanut opetettua koirilleni. Aina menestystä ei voi mitata tuloksilla, vaan mielestäni myös omat oivallukset ja oma kehitys ovat myös menestyksen mittareita. Nyt syksyn aikana, kun minulla oli mahdollisuus syventyä omien koirieni kouluttamiseen niin koin monenlaisia ahaa-elämyksiä. Ensimmäistä kertaa vuosiin minulla oli sellainen tilanne, etten kouluttanut yhtään ryhmää, vaan sain kaikessa rauhassa keskittyä oman koulutustekniikkani ja - näkemysteni päivittämiseen ja tietenkin omien koirieni eteenpäin viemiseen. Tässä vähän koostetta, mitä tulikaan tehtyä:

Sain vihdoinkin inspiraation tehdä Mäihän seuraamiselle jotain. Olen pitkään tuskaillut sen asian kanssa, että seuraaminen ei ole ollut sen näköistä, mitä haluan sen olevan emmekä olisi ansainneet siitä kokeissa niin korkeita pisteitä, mitä olemme saaneet. Tässä vähän esimakua siitä miltä se näyttää tässä vaiheessa koulutusta. Aika näyttää saanko rakennettua siitä sen näköisen seuraamisen, mihin voin olla itsekin tyytyväinen :)


Oppimispsykologian intensiivikurssin ärsykekontrollitehtävässä koulutin Nimbukselle luopumista. Tarkoituksenani oli tehdä luopumisesta niin vahva, että Nimppa pystyisi irroittamaan myös lelusta korkeammassakin vireessä. Taustana sen verran, että Nimbuksen kanssa on jouduttu vääntämään joka kesä uimarannalla, koska se kiihtyy siellä sen verran paljon, ettei se malta irroittaa uimalelusta / kepistä.  Silloin tuntuu, että Nimbuksen leuat yksinkertaisesti kangistuvat eikä niitä saa auki sorkkaraudallakaan. Esimerkiksi viime kesänä yhden uintireissun päätteeksi Nimbus kantoi leluaan kuusi kilometriä ennen kuin suostui siitä jollain tasolla luopumaan. Video on otettu hallilla, jossa Nimbus on huomattavasti matalammassa vireessä kuin uimarannalla, mutta olen ihan älyttömän tyytyväinen kuinka hyvään alkuun ollaan päästy. Nimbuksen luopumiskäytös on siis peruuttaminen kohteen luota. Tarkoitukseni on saada luopuminen hallintaan korkean ärsykekontrollin mukaisesti niin, että pystyn hyödyntämään sitä myös korkeassa vireessä. Toivon mukaan Nimbus on ensi kesänä rantakunnossa tämän osalta ;)

Intensiivikurssin ketjuttamistehtävässä ajattelin kouluttaa Nimbukselle jonkun "hupiketjun" ja päädyin opettamaan ruutua. Tästä tuli aika hauska, mutta omalla tavallaan haastava projekti. Tämän koulutus on vielä kesken, mutta tässä vähän esimakua tämän hetken koulutusvaiheesta. Olen katsellut videota useampaan kertaan ja naureskellut itsekseni, Nimppa on vaan niin huvittava, kun se loikkii ruutuun! Yhdellä toistolla se on tosiaan ruudusta yli, kun kosketusalusta liikkui, mutta huomasin sen vasta siinä vaiheessa kun menin palkkaamaan.

Noseworkin innoittamana, mutta myös muiden rauhallisuutta ja keskittymistä vaativien käytösten parantamiseksi, päätin alkaa opettamaan Nimbukselle rauhoittumiskäytöstä. En vielä tarkalleen tiedä, miten aion alkaa tätä hyödyntämään, mutta tarkoitus olisi saada Nimppa rauhallisempaan ja keskittyneempään vireeseen ennen suoritusta. Kuvatulla videolla käytös on ihan alkutekijöissään eikä siinä ole vihjettäkään vielä. Haetaan ensin oikeaa mielentilaa ja tehdään vähän kestoa ennen kuin aletaan liittämään vihjettä. Mielestäni on mielenkiinoista nähdä, onnistunko luomaan tähän rauhallisen mielentilan vai kääntyykö se jossain vaiheessa Nimbusta kiihdyttäväksi alkurutiiniksi.