Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Mäihä Yyterin koirarannalla

Jos tekisi sellaisen yleiskatsauksen kesään niin lyhykäisyydessään voisi todeta, että mitään ei olla tähän mennessä saatu aikaiseksi. Mäihän tokokokeen jälkeen en saanut enää treenirytmistä kiinni, vaan ennen leiriä käytiin treenaamassa kaksi kertaa hallilla. Nimbus kävi nose workin ilmaisukurssin loppuun, mutta hyvin laiskasti me kotona saatiin aikaiseksi harjoitella. Liian usein ajattelin, että en jaksa mennä tänään treenaamaan, vaan menen huomenna. Ja saman tein seuraavana päivänä. Syy on varmasti siitä, että jonkunasteinen treeniväsymys nosti silloin päätään. En tiedä johtuuko tämä kevään kovasta treenitahdista vai yksinkertaisesti siitä, että alkukesän aikana on vain ollut liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa. Kiireet onneksi suurimmissa määrin helpottivat, kun saatiin muutto hoidettua alta pois. Pikku hiljaa alkaa tuntua, että on aikaa muuhunkin ja treenit voidaan taas potkaista uudella innolla käyntiin.

Nimbus alkukesästä

Joka tapauksessa treeniväsymys johti lopulta siihen, että silloin harvoin kun sain itsestäni sen verran irti, että lähdin treenaamaan niin silloin piti saada kaikki irti niistä treeneistä. Odotukset treenien suhteen eivät olleet enää realistiset ja turhauduin pienistä virheistä. Tein liian paljon toistoja, suunnittelematta kunnolla treenien kulkua. Lopputuloksena se, etten tehnyt oikeastaan mitään järkevää, mikä olisi vienyt osaamistamme eteenpäin.

Leirin jälkeen ollaan tokoiltu Mäihän kanssa ahkerasti. Eniten ollaan treenattu kaukoja (tai oikeastaan m-s vaihtoa), kun ne tuntuvat vähän ikuisuusprojektilta. Lisäksi treenilistalla on ollut muutkin voittajan liikkeet, lähinnä ollaan vahvistettu liikkeiden osia. Vähän olen alkanut epäilemään, saanko mitään koevalmista tämän syksyn aikana tehtyä ja löydänkö sopivaa koettakaan, mutta treenaillaan nyt ahkerasti ja mennään sitten alkuvuodesta kokeeseen. Mäihän kanssa olisi kuitenkin tarkoitus taas jatkaa rally-tokoa. Ehkäpä joihinkin kisoihinkin uskaltaudutaan.  Lähinnä oikeastaan lähdetään kokeilemaan, onko se meidän laji vai ei. En oikein kevään irtotuntien perusteella osannut muodostaa mielipidettä siitä, pidänkö siitä ja onko se sellainen juttu, mitä halutaan jatkossa tehdä.

Pojat uimassa

Ilmaisukurssilla saimme Nimpan ilmaisemaan vähän lähemmäs kohdetta, kun aikaisemmin se on pakittanut aika paljon mennessään istumaan. Nimbus kuitenkin sairasti kaksi aika rajua mahatautia lyhyen ajan sisällä, joten treenaaminen jäi myös sen takia vähemmälle. Nyt ollaan jatkettu ilmaisun työstämistä varmemmaksi ja käyty erilaisissa paikoissa treenaamassa. Erityisesti ulkoetsintää ollaan yritetty treenata, koska se tuntuu olevan Nimbukselle osa-alueista vaikein.  Syksylle olisi tarkoitus katsella Nimbukselle joku kurssi ja/tai irtotreenejä, jotta pääsemme tarkistamaan osaamistamme jonkun muunkin silmien alle. Ja onhan Nimppa menossa hajutestiin ja möllikokeeseen ensi kuussa  - valitettavasti viralliseen kokeeseen emme mahtuneet.

Muutenkin (kuin pelkästään treenien suhteen) on sellainen olo, etten ole päässyt oikein tähän kesään kiinni. Kesän kiitäessä ohi, on katseet suunnattu jo tulevaan syksyyn ja sen tapahtumiin. Elokuu tulee ainakin olemaan kiireinen koiratapahtumien osalta ja varmasti myöhemmällekin syksyyn jotain mukavaa juttua keksitään.

Mäihä tokoleirillä

Jo keväällä mietin, että tarvitsisimme jotain potkua treenaamiseen. Jotain ulkopuolisen näkemystä meidän tekemiseen ja uusia ideoita, miten lähtisin viemään Mäihän osaamista eteenpäin. Niihin aikoihin etsin netistä mahdollisia koulutuksia ja bongasin Koirakoutsin tokoleirin. Siitä se ajatus sitten lähti. Viikonloppu oli tiivis, mutta ihan äärimmäisen hyödyllinen.

Leiri sisälsi kaksi luentoa, joiden lisäksi meillä oli käytännön koulutusta pisteillä, joissa oli aina joku teema. Lauantai alkoi Pia Karisen luennolla liikkeiden rakentamisesta ja sosiaalisesta palkasta, kun taas sunnuntaina kuultiin Mika Jalosen ajatuksia vaihtelusta ja mielikuvistuksesta treeneissä. Hyviä ja ajatuksia herättäviä luentoja molemmat. 

Lauantain ensimmäisellä pisteellä kävimme läpi seuraamista ja häiriöitä Mika Jalosen johdolla. Hänen ajatuksensa oli, että koiralle on opetettu kahdenlaisia palkkoja:  ns suuntaa antavia palkkoja ja parempia palkkoja. Suuntaa antavalla palkalla halutaan kertoa koiralle, että toiminta on oikeanlaista, mutta ei ihan sitä mitä haluttiin. Luonnollisesti paremmilla palkoilla palkataan juuri se suoritus, mitä halutaan. Testasin tätä Mäihällä, mikä tuntui sen kohdalla ihan toimivalta ratkaisulta, vaikka ihan heti en ideaa ostanutkaan. Kävimme myös läpi seuraamista ihan perusteista (suora seuraaminen, oikealle ja vasemmalle käännös sekä kahdeksikko kävely) niin, että asetimme aina kartion siihen kohtaan, missä meillä oli kriteeri. Ennen kartioita meidän piti päättää kummalla palkalla palkkaamme koiran. Otin Mäihälle ihan parin askeleen seuraamista, koska se oli taas niin etupainoinen, että minulla oli vaikeaa liikkua. Tässä tuli ajatus, että mun täytyy palata taaksepäin, jotta saan peruasiat kuntoon ja selkeyttää kriteerejäni. Olen kieltämättä ollut vähän hukassa tämän asian kanssa, mutta Mäihällä on kuitenkin idea olemassa, en vain oikein itse tiedä mitä haluan. Mielestäni Mikan kommentti siitä, että opetin millaisen seuraamisen tahansa niin jokaista tuomria en voi miellyttää, osui ja upposi. Siksi pidän kiinni omasta ihanteestani ja lähden työstämään asioita sitä kohti (muistaen kuitenkin koesääntöjen asettamat vaatimukset!).

Lounastauon jälkeen mentiin Krista Karhun noutopisteelle. Meillä ei varsinaisesti ole noudossa ongelmia, joten pienen mietinnän jälkeen otin käsittelyyn ohjatun. Mäihä on muistellut muutaman kerran suuntia namikipoilla ja nyt halusin kokeilla myös kapuloilla. Mäihällä ei ollut tässä mitään ongelmia, nouto on sille mieluinen liike, joten namikippojen vaihtaminen noutokapuloihin ei ollut sille mikään juttu. Saimme neuvoksi siirtyä nyt eteenpäin eli alkaa tekemään pidemmillä etäisyyksillä ja ottaa keskelle joku tavara, jota Mäihä ei pysty noutamaan. Aluksi lähelle ja lopulta siirtäen sen samaan riviin kapuloiden kanssa. Ainoa asia, mikä minua häiritsi oli se, että Mäihä meni vähän tassuilla kapuloille. Nostoja pitää harjoitella!

Viimeinen piste oli Piia Karisen sosiaalinen palkkaus. Kävimme läpi, miten sosiaalista palkkaa ja kehään menoja lähdetään rakentamaan. Mäihä palkkaantuu hyvin sosiaalisesti, joten tässä ei sinällään tullut mitään uutta. Kehään menot on olleet meille vaikeita enkä ole löytänyt niihin oikein selkeää rutiinia. Lähdetään siis harjoittelemaan niitä erillisenä liikkeenä. 

Sunnuntain ensimmäisenä pisteenä oli Piian kaukot ja jättävät. Valitsin meidän treenin aiheeksi kaukot, koska en tunnu saavan niihin oikein etäisyyttä (niin että tekniikkä säilyy) sekä halusin puhua kaukoissa paineistumisesta. Mäihä sai kehuja vaihtojen tekniikasta, mutta mun pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että "jumppaan" vaan yhtä vaihtoa kerrallaan. Esimerkiksi m-s niin, että palkkaan seisomisesta ja ohjaan makupalalla maahan, minkä jälkeen palkkaan taaas seisomisesta jne. Kaukoissa painestumiseen saatiin ohjeeksi tehdä kaukana olemisesta kiva juttu samoin kuin vaihtojen väleistä. Tämä lähtikin toimimaan ihan kivasti. 

Tämän jälkeen siirryttiin Mikan kanssa kiertohässäkän pariin. Tätä tehtiin palasina niin, että kierto, kapulan nosto ja hypyt olivat omina pisteinään. Kierto menee Mäihältä hyvin ilman häiriöitä, mutta hiljalleen pitäisi alkaa haastamaan koiraa tuomalla muita törppöjä jne kentälle. Kapulan nostot olivat tässä harjoituksessa hyviä, kun teimme niitä niin, että kapula oli minun ja koiran välissä. Lopuksi kokeiltiin vielä, miten koira ohjautuu hypyille (ilman kapulaa). Tätä Mäihä ei ole koskaan tehnyt, mutta eipä entisellä agility tykillä ole mitään vaikeuksia ohjautua sinne minne näytän ;)

Lopuksi oli vielä Kristan ongelmapiste, missä otin aiheeksi ruudun. Halusin vinkkejä siihen, miten saisin ruudun paikan selkiytymään Mäihälle paremmin. Minua on aika paljon häirinnyt se, että Mäihän paikka vaihtelee todella paljon. Tähän mennessä se on aina pysynyt ruudussa, mutta toistojen myötä se alkaa kaartamaan yhä enemmän vasempaan laitaan (pysyen kuitenkin ruudussa). Nyt ongelmaksi on myös muodostunut se, että liiallisen kosketusalustan käytön seurauksena Mäihä etsii alustaa eikä sillä ole selkeää käsitystä siitä, mitä sen pitäisi ruudussa tehdä. Ajatuksena on nyt saada Mäihä siirtymään oikeaan kohtaan niin, että se vaihtaa paikkaa ruudun sisällä. Oikean kohdan näyttäminen ei oikein toiminut, joten minun pitää vähän miettiä, mikä on se tapa millä saan Mäihän siirtymään oikeaan paikkaan. 

Tuliko uusia ideoita ja treeni-intoa? Kyllä! Tämä oli ehkä se asia, mitä minä tähän saumaan tarvitsin. Leirin parasta antia oli saada ajatuksia, miten lähteä kasaamaan liikkeitä ja ymmärrys siitä, mitä haluan meidän treeneiltä jatkossa. Miten kasvatan koiran aktiivisuutta ja reagoin mahdollisiin virheisiin. Miksi on jatkossa tärkeää pitää hyvä ja positiivinen tunne treeneissä mukana - tehdä tunteella ja nauttia. Näen nyt selkeämmin ne asiat, joita meidän täytyy työstää, että saadaan palikat loksahtelemaan kohdalleen. Vielä on aika paljon asioita, mitä pitää viilata, mutta sain mielestäni sellaisia työkaluja millä päästään nyt isossa kuvassa eteenpäin.  

Nose workin möllikoe 6.7

Nimbuksen kanssa osallistuttiin viime viikon torstaina nose workin möllikokeeseen. Vähän emmin kokeeseen osallistumista, kun meidän muuton ja Nimbuksen rajun mahataudin johdosta emme päässeet treenaamaan pariin viikkoon ollenkaan. Lisäksi kokeessa oli kaikki neljä osa-aluetta ja Nimbus oli tehnyt vain kerran aikaisemmin ajoneuvo- ja ulkoetsinnät. Päätin kuitenkin, että koe on meille hyvä harjoitus ja saanpa ainakin vikalistaa siitä, mitä pitää treenata sekä Nimbus kokemuksen vieraassa paikassa työskentelystä.

Koe oltiin järjestetty niin, että  laatikko- ja sisätilaetsintä suoritettiin peräkkäin, samoin kuin ajoneuvo-ja ulkoetsintä.  Täytyy sanoa, että olin lievästi järkyttynyt siinä vaiheessa, kun meille esiteltiin alueet ja kerrottiin niiden enimmäisajat. Mielestäni ajat olivat aika tiukkoja etsittävien alueiden kokoon ja haastavuuteen nähden. Arvoin meille numeron 3 ja pääsimme ensin suorittamaan vanhassa ladossa olevat laatikko- ja sisätilaetsinnän.

Aloitettiin laatikkoetsinnällä. Tässä Nimbus lähti ensin kiertämään huonetta eikä juurikaan noteerannut laatikoita. Hetken kierrettyään se alkoi järjestelmällisesti tarkastella laatikoita ja ilmaisikin hienosti oikean. Aikaa Nimbuksella meni 23 s (aikaa olisi ollut 1 minuutti).

Heti perään tehtiin sisätilaetsintä, jossa meinasin sabotoida Nimpan suorituksen ihan kokonaan. Nimbus lähti kiertämään hyvin aluetta ja kiinnostui halkopinon alakulmasta. Sitä kohtaa Nimbus tarkensi kauan, mielestäni ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja kehotinkin sitä jo jatkamaan etsintää, mutta Nimppa pysyi sitkeästi samassa kohdassa. Hetken päästä sieltä tuli hyvä ja selkeä ilmaisu.. Ilmoitin löydostä ja se oli oikein. Omasta toiminnastani ruoskin itseäni vielä pitkään kokeen jälkeen. Minä olin taas päsmäröimässä "erinomaisen" hajuaisitini kanssa, mutta onneksi Nimppa tiesi mitä teki. Aikaa tähän kului 1 min 30 sek, kun enimmäisaika oli 2 minuuttia.

Pienen tauon jälkeen pääsimme tekemään ulkona tapahtuvat etsinnät. Aloitettiin ajoneuvoetsinnällä. Ajoneuvona oli traktori ja peräkärry. Tässä Nimppa oli oikein määrätietoinen ja meni aika nopeasti traktorin ja peräkärryn väliin, tarkensi hetken ja ilmaisi oikean kohdan. Aikaa olisi ollut käytettävissä 1 min 30 sek, mutta Nimbus teki löydön 22 sekunnissa.

Ulkoetsinnän alue oli se, mikä etukäteen hirvitti kaikista eniten. Se oli suhteellisen iso metsäalue, jossa oli kolme puuta. Nimbus ryntäsi aluksi oikeaan takakulmaan, mistä se alkoi käydä aluetta tarkasti läpi. Aikaa aluella oli 2 min 30 sek ja epätoivo iski siinä vaiheessa, kun aikaa oli jäljellä vain 30 sekuntia ja Nimppa ei ollut ehtinyt käydä puoliakaan alueesta läpi. Sitten se ilmaisi ihan lähtöpaikan lähellä olevan pienen mättään. Ilmoitin löydöstä, mikä oli väärin. Saman kohdan oli ilmaissut myös kaksi muuta koiraa... En sitten tiedä, mikä haju siinä oli. Saimme mahdollisuuden käydä etsimässä oikean kohteen, joka olikin vasemmassa takakulmassa yhden puunrungon vieressä (alueella, jota Nimbus ei ollut edes ehtinyt tarkastaa). Kun pääsimme hajun lähelle Nimppa ei millään meinannut löytää hajua. Se pyöri siinä lähellä, mutta näytti siltä, että se ei olisi saanut hajua ollenkaan. Lopulta Nimbus kuitenkin löysi hajun ja teki nopean ilmaisun mistä pääsin palkkaamaan.

Lopuksi palkittiin kolmen parhaan lisäksi jokaisen etsintäalueen parhaat. Nimbus voitti hienolla työskentelyllään ajoneuvoetsinnän.

Kokonaisuudessaan olin todella tyytyväinen Nimbukseen. Se työskenteli jokaisella alueella hienosti ja sinnikkäästi. Nimbuksen kanssa on kiva kisata ja ilokseni se ei reagoinut minun jännittämiseeni ollenkaan, vaan työskenteli todella itsevarmasti. Harmi että ulkoetsintä ei tällä kertaa onnistunut. Itselleni oli kuitenkin hyvä opetus, että ulkoetsinnässä voi olla mikä tahansa ulkoalue - myös metsä. Tiesin kyllä, että ulkoetsintä on Nimpalle vaikea, kun sitä ei olla päästy treenaamaan kuin kerran. Nyt vain täytyy treenata paljon erilaisia etsintöjä erilaisissa paikoissa, jotta saadaan varmuutta työskentelyyn. Seuraavat möllikisat ovat ensi kuussa, samoin kuin hajutesti... Tulevia koitoksia odotellessa! :)