Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Mönkän kanssa yhteistä taivalta takana melkein kolmen viikon verran. Täytyy kyllä myöntää, että vilskettä ja vilinää meidän arjesta ei ole puuttunut, kun saat juosta välillä pennun ja välillä juuri ryömimään oppineen lapsen perässä 😃 Tässä vähän ajatuksia ja koulutusjuttuja menneeltä parilta viikolta:

Mönkä on hauska pentu; reipas, leikkisä ja sosiaalinen. Se ei kuitenkaan ole ahne, mikä kieltämättä tuo omanlaiset haasteensa alkuopetukseen. Tosin uskon kyllä, että kun löydän sille sopivan vahvisteen ja pääsemme koulutuspelissä alkuun niin homma ratkeaa sillä. Olenkin kouluttanut sille suurimman osan päivän ruuista ja pyrkinyt arvottamaan ruokaa kaikissa tilanteissa.

Siitä huolimatta, että sopivan vahvisteen löytymiseen joutuu näkemään vaivaa, niin Mönkää on mukava kouluttaa. Se suhtautuu opiskeluun suurella vakavuudella ja on hivenen tosikko. Keskittymiskyky on hyvä häiriössäkin. Asenne on muutenki kuin pienellä partiolaisella: aina valmis tekemään kaikkea.

Olemme aloitelleet opiskelua pikku hiljaa, hakien yhteistä säveltä ja sopivaa vahvistetta. Tässä vähän listaa, mitä ollaan tähän mennessä ehditty tekemään:

• Naksuttimeen ehdollistuminen. Tähän Mönkä ehdollistui nopeasti ja reagoi  myös palkitsemissanaan hyvin.
• Kauko-ohjattavaan palkitsemisautomaattiin tutustuminen. Juoksee lujaa automaatin luokse äänen kuullessaan. 
• Kosketuskeppi. Mönkä kepittelee tällä hetkellä sujuvasti kotona, hallilla ja rapussa. Ulkona ei vielä päästä toivittuihin vahvistetiheyksiin.
• Kosketusalusta. Toimii hyvin kotona ja hallissa. 
• Hihnassa kulkeminen. Tämä tulee harjoiteltua automaattisesti useita kertoja päivässä, koska koirat on pakko viedä kytkettyinä ulos. 
• Luoksetulo. Harjoitellaan päivittäin, osaa nimensä kotona ja helpossa häiriössä.

Lisäksi olemme kulkeneet erilaisissa paikoissa: kauppakeskuksessa, lemmikkieläin kaupoissa, hallilla, rappukäytävässä, parkkihallissa jne. Mönkä on suhtautunut kaikissa paikoissa ja uusissa tilanteissa reippaasti vastaantuleviin asioihin ja ihmisiin. Aina se menee häntä pystyssä joka paikkaan 😊

Kaiken kaikkiaan meidän yhteiselo on alkanut kivasti ja olen todella onnellinen Mönkästä. Toki eihän tämä pelkkää ruusun lehdillä tanssahtelua ole, vaan välillä todella rankkaa ja uuvuttavaa, mutta siitäkin huolimatta olen aivan varma, että hyvä tästä tulee. Minulla ei ole ollut pentua melkein kahdeksaan vuoteen, joten suhtaudun innolla, mielenkiinnolla ja nöyryydellä siihen, mitä tuleman pitää.

Tässä vielä video tämän päivän kepittelystä hallilla. Mönkä tekee hyvin siitä huolimatta, että ohjaajan toiminnassa on epätarkkuuksia 😅