Vanhan loppu, uuden alku

Mun piti tänään (4.1) maata leikkauspöydällä, mutta valitettavasti polvileikkausta jouduttiin siirtämään ainakin viikolla. Syynä se, etten ole vielä toipunut edellisestä leikkauksesta, joka oli joulukuun alussa... Mulla ilmestyi ihmeellinen paise, jonka ajattelin häviävän yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynytkin. Paise ei kuitenkaan hävinnyt – päinvastoin se vain kasvoi ja muuttui koko ajan kipeämmäksi. Viikon ihmettelyn jälkeen mulla nousi kova kuume ja tilanne alkoi muutenkin näyttää niin huolestuttavalta, että oli pakko mennä käymään lääkärillä. Siellä mulla todettiin lievä verenmyrkytys ja vaarattomaksi luokittelemani paise pitikin leikata välittömästi.. Tarkalleen ei tiedetä mistä on kysymys, mutta se selvinnee jatkotutkimuksissa. Polvea ei sitten voitu leikata, kun edellinen leikkaushaava on auki. Jos se umpeutuu tämän viikon aikana, niin polvi voidaan leikata 11. päivä. Toivottavasti pääsisin leikkaukseen ensi viikolla, loppuisi tämä odottaminen.

Näin uuden vuoden ensimmäisen postauksen kunniaksi voisin luoda viimeisen katsauksen kuluneeseen vuoteen. Jos viime vuotta mietitään kokonaisuutena niin eipä sujunu tällä tytöllä valssit latotansseissa ;D sen paremmin kuin agilityradallakaan.

Tamin kanssa löysin taistelufiiliksen vasta vuoden viimeiseksi jääneisiin Rovaniemen kisoihin. Alkuvuosi meni ketuiksi mun pakko-päästä-tänä-vuonna-SM-kisoihin-pakkomielteen takia. Mitä enemmän alkoi tulevan kesän merkkejä olla ilmassa, sitä tiukemmalle mun nuttura kiristyi. Tilannehan oli toukokuun alussa se, että meillä oli kaikki irtonollat kasassa (ja vähän ylimääräisiäkin) – ainoastaan se kirottu tupla puuttui. Kisoissa kävi vain yksinkertaisesti niin, että heti kun laitoin numerolapun selkääni, alkoi sellainen yliyrittäminen, että radat epäonnistuivat heti alkuunsa tai viimeistään toiseksi viimeisellä esteellä. Harmitti. Oltiin treenattu tosi tiiviisti koko kevät, mulla oli kova usko meidän tekemiseen ja mahdollisuuksiin. Osallistumisoikeuden lisäksi siinä meni mun innostus lajiin moneksi kuukaudeksi. Vasta Rovaniemen kisoihin pystyin lähtemään tosi rennolla fiiliksellä ilman mitään paineita ja tulostavoitteita. Siellä sitten kaikki osui kohdalleen ja tehtiin kaikilta neljältä radalta nollat. Toivottavasti opin tästä jotain.

Tamin kanssa turhauttaa eniten se, kun tiedän miten paljon enemmän tuosta koirasta voisi saada irti, mutta mie en vaan onnistu siinä. Kisat ja treenit menee ihan kivasti, mutta silti musta jatkuvasti tuntuu, että pystyttäisi niin paljon parempaankin. On todella turhauttavaa tehdä kisoissa sellaisia semikivoja nollia, joihin ei sitten kuitenkaan voi olla tyytyväinen.

Tilastojen valossa Tamin vuosi näyttää paljon paremmalta, mitä annoin pohjustuksessa ymmärtää: 26:desta startista 14 nollaa (53%), 6 vuoden 2011 SM-kisoihin (myös tupla!!), muutama sijoitus kolmen joukkoon ja kerhonmestaruuskultaa.

Lupaavahkon alkuvuoden jälkeen Riimin ura (agilityssä) laski kuin koiran häntä ja lopulta loppui (melkein) kokonaan. En kirjoita tästä tämän enempää, eiköhän tästä asiasta ole jo kaikki kirjoitettu. Hieno koira se on joka tapauksessa. Riimin parhaimpia saavutuksia viime vuonna oli nousu 3-luokkaan (muutama nolla sieltä) ja Piirinmestaruusjoukkuepronssi.

Huhtikuun alussa onni tassutteli elämääni mustan kelpiepojan muodossa. Nyt Mäihä on melkein 11 kuukautta (!) vanha, korkeutta sillä on noin 50 cm (kotimittauksella) ja painoa 14 kg. Päivä päivältä pidän Mäihästä enemmän. Tällä hetkellä tuntuu, että siinä on kaikki ne ominaisuudet, mitä seuraavalta koiralta toivoinkin. Töitä tehdessä Mäihä on hyvin nopea, intensiivinen ja keskittynyt. Jollain tavalla ”työhullu”; Mäihä ei aina huoli palkkaa, vaan uusi tehtävä toimii sille parhaimpana palkkana. Riimin jälkeen on myös mukava työskennellä koiran kanssa, joka on ohjaajan virheitä anteeksiantavampi. Kova ruokahalu, riittävä saalisvietti ja fyysinen röyhkeys ohjaaja kohtaan ovat myös plussaa.

Tosiaan kakaralla on ikää mittarissa kohta 11 kuukautta eikä se osaa oikeastaan mitään. Tai osaahan se; mennä seisomaan pieneen koriin, kerätä ruokakupit kasaan ruokailujen jälkeen, ”halata” puuta, siivota roskia roskakoriin, peruttaa alustan päälle, rummuttaa etujaloillaan, vähän ohjauskuvioita agilityä varten… Eri asia on sitten se, onko tämä kauhean järkevää. Olisinko voinut käyttää treeni aikaa vähän tehokkaammin? Toivottavasti moninkertainen maailmanmestari Silvia Trkman on oikeassa siinä, että kun on opettanut koiralleen sata temppua, niin sen jälkeen kaikki muu on helppoa. Olen yrittänyt välttää muiden treeniblogien lukemista, koska silloin alemmuuskompleksi nostaa uhkaavasti päätään, kun luen mitä kaikkien muiden vielä nuoremmat pennut osaavat. Yritän kuitenkin parhaani mukaan olla kriiseilemättä asiasta tämän enempää. Olen päättänyt tehdä asiat Mäihän kohdalla vähän erilailla kuin aikaisemmin, toivottavasti se kannattaa.

Vuoteen mahtui toinenkin uusi, mielenkiintoinen tuttavuus: pumi Usva, jonka lainanappuloihin astuin ensimmäisen kerran toukokuussa. Usva oli ennestään tuttu koira ja olin sen kanssa treenaillut jonkun kerran aiemminkin – en tosin agilityä. Mun oli siis tarkoitus mennä Usvan kanssa vain Rovaniemen kotikisat, mutta hienosti menneiden kisojen jälkeen kysäisin sitten Hanskulta jos saisin jatkaa Usvan kartturina ;) Seuraavan kerran kisasin Usvan kanssa Rovaniemen kotikisoissa elokuussa, jotka meni upeasti: Usva nousi kakkosiin!! Kiitos Hanskulle tästä mahdollisuudesta!

Pii täytti marraskuussa jo 13 -vuotta. Pii on pysynyt terveenä lukuun ottamatta satunnaista ontumista ja mahdollisesti alkavaa kaihia. Muuten mummeli on ollut pirteä, jaksaa todella hyvin käydä pitkillä lenkeillä ja aina välillä riehua poikien kanssa.

Tämän vuoden varalle en ole laatinut oikeen minkäänlaisia tulostavoitteita. Koko vuosi menee aikalailla jännän äärellä enkä aio ottaa ylimääräistä stressiä ja painetta tulostavoitteiden täyttymisestä. Tosiaan on vähän vaikeaa suunnitella, kun en tiedä missä vaiheessa uskallan alkaa haaveilemaan kisaradoille pääsystä. No, sen verran osaan sanoa, että SM-kisat jää tänäkin vuonna meiltä haaveeksi. Yksi irtonolla SM:iä varten puuttuisi, mutta ei ole realistista ajatella, että olisin vielä kesäkuun alussa kisakunnossa. Viimeksi toivuin polvileikkauksesta kauan (5kk) ja nyt sitten huolenaiheena vielä on tuo selkä. Olen syönyt lokakuun alusta asti enemmän ja vähemmän kovia särkylääkkeitä tuon polven takia, joten selkäkin on tuntunut koko syksyn hyvältä. Pelkään vain pahoin, että tilanne ei ole enää niin hyvä, kun särkylääkkeiden napsiminen loppuu.. Mennään siis päivä kerrallaan ja kaikki tulokset, mitkä vuoden aikana saadaan haalittua kasaan, on plussaa.

Muunlaisia tavoitteita on sitten paaaljon! Omana tavoitteenani on kehittyä paremmaksi kouluttajaksi/ohjaajaksi, olla armollisempi itselleni ja koirilleni ja selvitä lukiosta kunnialla. Elämä voisi välillä olla mukavan helppoa, jos löysyttäisin nutturaa enkä ruoskisi itseäni jokaisesta epäonnistumisesta viikko tolkulla. Lisäksi voisin välillä ajatella, miten hienoja koiria mulla on enkä aina vain keskittyä niiden puutteisiin ja huonoihin puoliin.

Kun olen toipunut leikkauksesta tarkoituksena on kisata niin paljon kuin suinkin - ja saada jotain tuloksiakin aikaan. Lisäksi voisin yrittää vihdoinkin uskaltautua sinne toko-kokeeseen. Tamilla on ollut alokasluokan liikkeet kasassa kohta varmaan kolmisen vuotta, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi mennä kokeeseen asti. Josko tänä vuonna? Voisin myös yrittää ilmoittaa Riimin johonkin näytelmään jos se vaikka saisi sen puuttuvan CACIBIn joskus. Viime vuonna yrittäminen jäi vähän heikoksi, kun käytiin ainoastaan yhdessä näyttelyssä (PU3). Mäihänkin kanssa olisi tarkoitus alkaa treenaamaan vähän oikeitakin juttuja. Ainakin agility, jälki, haku ja tottis olis tarkoitus saada vuoden aikana jollekin mallille. Katotaan sitten myöhemmin, mihin lajeihin tullaan panostamaan enemmän. Terveystarkit on luvassa varmaan alkukesästä.

Tämän vuoden tavoitteet on aika vaatimattomat ja ympäripyöreät. Ihan vain sen takia, että muun elämän (ja sen myötä treenielämänkään) vakaus ei ole kovin taattua. Aika jänskää, ekaa kertaa ikinä en tiedä tarkemmin, mitä suurin piirtein olisi vuoden mittaan odotettavissa. Ei tiedä vielä minkälaisia käänteitä vuoden aikana ehtii tapahtua :)