Fyssarilla

Kiireen keskeltä lyhyt raportti viime viikkoiselta fyssari käynniltä. Tami, Riimi ja Mäihä pääsivät siis eläinfysioterapeutti Mika Toivaisen käsittelyyn.

Mäihä oli muuten hyvässä kunnossa, mutta vasemmassa takajalassa lonkankoukistajan seudulla tuntui muutaman lihassäikeen revähdys. Mäihä on ontunut vasenta takajalkaansa aina välillä siitä lähtien, kun se viime syksynä liukastui märällä nurmikolla juostessaan toisen koiran kanssa. Mikan mukaan Mäihän vauhdikkaasta elämäntavasta johtuen lihas ei ole ehtinyt arpeutumaan kunnolla, minkä seurauksena Mäihä on välillä ontunut. Arpeutuminen kestää kuulema oman aikansa eikä sitä aleta sen kummemmin hoitamaan, koska Mäihä ei mitenkään reagoinut käsittelyyn eikä kohdassa ollut havaittavissa turvotusta. Mika kehui, että Mäihä on hyvässä lihaskunnossa ja sillä on ikäänsä nähden hyvin kehittyneet syvät lihakset ja selkälihakset. Tämän halusinkin kuulla, sillä nyt voidaan alkaa treenaamaan keppejä - ei olla otettu niitä kuin muutaman kerran, kun halusin kehittää Mäihälle selkälihaksia ensin.

Riimin etuosa oli taas aika jumissa, mutta muuten sekin oli hyvässä kunnossa. Lisäksi Riimin selkäkuvien tulokset kolahtivat postilaatikkoon viime viikolla - Riimin selästä ei löytynyt muutoksia. Mikan kanssa puhuttiin siitä ristiluun kalkkeumasta, mutta hän sanoi, että se ei ole vakavaa ja pitkäselkäisillä koirilla voi olla aika tavallistakin. Ainoa Riimin jumimisen selittävä tekijä on siis etuosan huono rakenne. Jatketaan samalla tavalla kuin tähänkin asti eli pyritään pysymään kultaisella keskitiellä lenkkeilyn suhteen, hierotaan/venytellään säännöllisesti ja tarvittaessa annetaan kipulääkettä.

Tamin käynti oli kaikista positiivisin. Tamihan kävi toukokuun lopussa eläinlääkärillä, joka oli sitä mieltä, että polven sivusiteissä olisi mahdollisesti jonkun asteisia vaurioita. Koska vaurioiden uskottiin olevan pehmytkudoksessa, Tami määrättiin lepoon ja neljä viikkoa kestävälle Cartropheen kuurille. Kolme viikkoa kuurin alkamisen jälkeen Tami käveli puhtaasti, mutta lepuutteli jalkaa seistessään. Mika tutki jalan huolellisesti ja helpotus oli suuri, kun jalasta ei löytynyt mitään poikkeavaa! Polven etu-, taka- ja sivusiteet olivat kunnossa, polvi oli hyvin paikoillaan eikä muualta löytynyt mitään vikaa! :) Mika oli myös sitä mieltä, että vaurio on ollut pehmytkudoksessa ja olisi parantunut hyvin Cartropheen kuurin aikana. Nyt lähdetään Tamin kanssa nostamaan rasituksen määrää vähitellen ja ehkäpä päästäis radoille vielä tänä syksynä, huippua!

Tamin loukkaantuminen tapahtui siis lenkillä. Yleensä otan töiden jälkeen koirat kahdessa erässä pienelle lenkille (göötit kahdestaan ja Mäihä yksin), mutta sinä päivänä päätin ottaa kaikki kerralla. Kuulin metsästä jonkun äänen ja kutsuin koirat luokse. Kohta oli aika pusikkoinen ja näkyvyys huono. Mäihä päätti oikaista suoraan pusikon läpi ja juoksi suoraan edessäni seisovaa Tamia kylkeen. Törmäyksen voimasta Tami lensi aika pahannäköisesti ympäri. Tami ei mitenkään huutanut tai muutakaan, mutta alkoi sitten varoa jalkaansa. Tamin loukkaantumisen jälkeen mulla on ollu aika kovat omantunnontuskat, koska juurikin tuollaisten vaihinkojen välttämiseksi olin tehnyt sen päätöksen, etten vie kaikkia töiden jälkeen yhtäaikaa lenkille. Miksi pitää aina sattua jotakin ennen kuin sitä uskoo, ettei niin kannata toimia? Onneksi tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä.