Kaikki alkoi siitä, kun vein Mäihän parin kuukauden tauon jälkeen rutiini tsekkaukselle Jaanan luo. Mäihä ei ehkä normaalistikaan ole mikään helpoin käsiteltävä, mutta nyt se oli selkeästi kipeä. Aina kun Jaana yritti käsitellä lannerankaa Mäihä murisi, venkoili ja yritti tikata. Mäihän tehdessä kaikki hoitoyritykset mahdottomaksi tultiin siihen tulokseen, että lanneranka pitää kuvata, jotta tiedämme, onko selässä jotain muutoksia joiden takia se olisi kipeä. Mäihän selkähän on kuvattu 1 v 3 kk ikäisenä eikä silloin siellä näkynyt mitään muutoksia, mutta tulimme Jaanan kanssa siihen tulokseen, ettei kuvaamisesta ainakaan mitään haittaa olisi, vaan saisimme lisää tietoa siitä, miten hoitokuviot menee jatkossa.
Kun pääsin kotiin soitin samantien ajan Seinäjoen eläinklinikalle Jarmo Rintasalolle. Viime maanantaina kävimme sitten kuvauksissa. Helpotus oli suuri, kun eläinlääkäri ei löytänyt kuvista mitään poikkeavaa, vaan nikamat ja nikamien välit olivat siistit. Kun luustosta ei kerta löytynyt mitään vikaa ell tuli siihen tulokseen, että tämä on jotain lihasperäistä - joten ei muuta kuin soittoa Jaanalle. Saimme Jaanalle ajan onneksi jo samalle viikolle. Lannerangasta sitten löytyikin fasettilukko, joka oli todennäköisesti painanut hermoa ja se oli aiheuttanut lannerangan arkuuden. Uusi aika katsottiin muutaman viikon päähän. Sitä ennen pidetään Back on Trackia yöt ja harjoitusten jälkeen kokeillaan palautusjuomaa.
Tässä vielä kuva Mäihän lannerangasta (ikä 2 v 8 kk)
Jeee, hyvä mäihämies!
VastaaPoista