Epikset 29.6

Viikko sitten sunnuntaina käytiin Mäihän kanssa epävirallisissa agilitykisoissa Hurtta hallilla, treenaamassa vähän kisatilannetta. Starteista ei jäänyt kauheasti kerrottavaa, oli minulta kyllä todellinen riman alitus. En muista, koska mulla olis viimeksi harmittanut noin paljon. Nyt muutaman päivän jälkeen pystyn sysäämään harmistuksen syrjään ja tarkastelemaan tilannetta opettavaisena kokemuksena.

Ensimmäinen kisa oli möllien rata. Muutama koira ennen meidän suoritusta huomasin, että olin opetellut radan väärin. Siinä sitten äkkiä muuttamaan ohjaussuunnitelmaa. En ole hyvä tällaisissa muttuvissa tilanteissa ja yritin takoa päähäni uutta suunnitelmaa, mutta ensimmäisen putken jälkeen unohdin radan kokonaan ja tein jotain ihan ihmeellistä.. Kontaktin jouduin korjaamaan ja pidin tarkoituksella vähän pidempään.

Ensimmäinen yritys kisaavien radalla oli ihan katasrofi: Mäihä ei löytänyt keppejä, teki lentokeinun, jäin ihan telineisiin putken jälkeisessä elämässä ja "palautan" koiran kontaktille, mutten vaadi sitä pysymään siellä... Radan jälkeen harmitti ihan mielettömän paljon surkea ohjaamiseni (tai sen puute), muttei auttanut muuta, kun unohtaa edellinen räpellys ja valmistautua uuteen yritykseen.

Toinen yritys kisaavien radalla oli jo vähän parempi. Olin puhunut edellisen radan jälkeen ihanan seurakaverini kanssa, joka neuvoi lopettamaan radan siihen kun menee hyvin. Minun tavoitteeni oli päästä keinulle asti, jotta saisin palkata oikeasta suoritustavasta. Jatkoin keinun jälkeen vielä rataa, mutta lopetin siihen, kun huomasin, etten ehdi enää takaakiertoon. Sitten A:n kautta maaliin. Tältä radalta jäi vähän parempi fiilis. 

Mäihällä on viime aikoina alkanut tulla aika paljon rimoja alas. Pistän aika monet rimat oman hätäilemiseni piikkiin; en muista katsoa koiraa, kun hätäilen jo seuraavaan ohjaukseen. Silti jotkut rimat ovat Mäihällä vähän turhan herkässä. Tähän pitää alkaa kiinnittämään huomiota ja miettiä ratkaisua sen mukaan kuinka suureksi ongelmaksi tämä muodostuu. Kontaktit ovat myöskin hajoamispisteessä. Myönnän, että olen hakenut kontakteille vauhtia vähän tarkkuuden kustannuksella, mutta nyt täytyy ottaa todellinen natsikuri kontakteilla. Oma asenteeni oli myös ihan syvältä. En saanut itseäni skarpattua startteihin, vaan annoin pikku asioiden vaikuttaaa liikaa omaan mielentilaani. Se harmittaa. Olen törmännyt tähän aikaisemminkin kisoissa - nyt olisi aika tehdäkin asialle jotain.

Ensi viikolla on kisat, mitkä fiilikset? En ainakaan lähde suurin odotuksin liikkeelle, vaan tavoitteemme on hyvissä kontakteissa, hallitussa menossa ja hyvässä mielentilassa!