torstai 9. maaliskuuta 2017

Pelkään onnellisuutta, koska tunnen sen vastakohdan.

On jotenkin mennyt sumussa nämä viime päivät. Ei sillä, nukuttuja tunteja kertyy yön aikana vielä todella vähän; siitä pitää huolen tuorein perheenjäsenemme. Se ei kuitenkaan ole ainoa syy. Oma henkilökohtainen alamäkeni alkoi maanantaina aamupäivällä, kun olin ruokkimassa koiria lenkin jälkeen. Mäihä ei tullut sängyn alta pois kutsumallakaan, vaikka se on yleensä ensimmäisenä jonossa, kun alan antamaan ruokaa. Sitten kun sain sen kutsuttua sieltä pois niin se liikkui jotenkin kankeasti. Annettuani sille kupin eteen siltä petti takapää.

Normaalilla aamulenkillä olin katsonut, että se liikkuu vähän kankeasti ja mielessäni miettinyt, että tänään pitää soittaa aika fysioterapeutille. Kolmatta kertaa puolen vuoden aikana jouduin kuitenkin näppäilemään puhelimeeni eläinlääkärin numeron. Nieleskellessäni itkua sain kerrottua, että haluan ajan ortopedille mahdollisimman nopeasti ja samalla ajan röntgeniin / tietokonetomografiaan. Tällainen aika järjestyi keskiviikolle. Ei muuta kuin odottelemaan keskiviikkoa sekavin tuntein.

Meillä kävi hyvä tuuri; pääsimme Evidensiaan samalle ortopedille (Karoliina Mikola), joka tutki Mäihän viime syksynä, kun siltä revähti takareisi. Mäihän ollessa hereillä siltä löytyi hidastunut asentotunto vasemmasta takajalasta ja selkäranka tuntui jäykältä. Päätettiin, että rauhoitetaan Mäihä ja tutkitaan se silloin paremmin, koska Mäihä vastustaa kaikkea tutkimista ja syytä oireille on näin ollen hyvin vaikeaa löytää. Rauhoituksessa eläinlääkäri totesi, että vasemman takajalan 4. varpaan tyvinivelessä ilmenee rutinaa ja alue on paksuuntunut. Eläinlääkäri otti vielä tassusta röntgenkuvan ja sieltä löytyi murtunut nuljuluu (N5).

Tämän jälkeen eläinlääkäri pyysi minut katsomaan kuvia ja miettimään, mitä tutkitaan seuraavaksi. Nuljuluun murtuma on ilmeisesti rasitusmurtuman tyyppinen ja voi olla joko harmiton sivulöydös tai sitten itse kivun aiheuttaja. ELL oli kuitenkin sitä mieltä, että koska nuljuluu oli niin pirstaleina niin se ei ole vain sivulöydös. Mietittiin, että katsotaan selän tilanne tietokonetomografialla, mutta halusin ensin tavallisen röntgenkuvan selästä. Lääkäri oli samaa mieltä, että olisi hyvä kuvata selkä, jotta nähdään mahdolliset rappeumat siellä ja voidaan miettiä sen jälkeen uudestaan CT- tutkimuksen tarpeellisuutta. Selän röntgenissä löytyi valitettavasti spondyloosimuutos viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä :(

Nuljuluun murtumaan laitettiin paikallisesti kortisonia ja nyt pitäisi olla levossa kolme viikkoa. Spondyloosin kanssa Mäihä pystyy elämään kutakuinkin normaalia elämää, kun pitää huolen säännöllisestä fysioterapiasta. Mutta Mäihän agilityura oli tässä. Tokoa ja rally-tokoa voidaan jatkaa, koska siinä hypyt ovat matalampia eikä niihin tulla kovalla vauhdilla.

Tässä näin lyhyesti tämän hetkinen tilanne. Kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää, vielä ei löydy sanoja kuvaamaan omaa tunnetilaa.  Laitan tähän vielä Mäihän röntgenkuvat selästä ja tassusta:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti