torstai 12. huhtikuuta 2018

Suunta on vain ylöspäin

"Näytät haamulta, huojut vastaan,
Mä kysyn: miksi varjot kasvaa alle, alle sun katseen?"
Kerrot: "tulessa tuhat rautaa, ei mieli, ei sielu lepoa saa"
Huudat: "Mitä ihmettä nyt teen?!"

Maaliskuusta jäi blogin puolelle muistoksi julkaisujen puolella ammottava tyhjyys, mutta luonnoksia on odottamassa valmistumistaan muutamakin kappale.  Koko kuukaudesta jäi käteen ainoastaan joukko repaleisia muistikuvia, huonosti nukuttuja öitä, kiirettä ja huolta. Onnellisia ja huolettomia hetkiä elin saadessani tehdä pitkiä lenkkejä koirien kanssa aurinkoisessa säässä, hallilla treeneissä tai silloin kun sattui sellainen päivä, ettei tarvinnut itse kärsiä kivuista eikä katsoa kenenkään läheisen kärsivän. Kaikesta eteen tulleesta kuitenkin selvittiin, vaikka kaiken keskellä oma jaksaminen olikin koetuksella. Suunta on siis ylöspäin.

Yhteenvetona voisi todeta, että Mönkän kanssa treenasin melko ahkerasti, isojen poikien taukoillessa. Mäihän kanssa treenasin rally-tokoa kisoja edeltävillä viikoilla jonkun verran, mutta kisojen jälkeen aloin miettimään asioita uusiksi, kun kisapaikkoja ei irronkutkaan niin helposti lähiseudun kisoihin. Nimppa odottaa, että saataisiin sopivampi ryhmäpaikka nosework treeneihin. Marras-joulukuussa käytiin ryhmässä, joka kokoontui joka toinen maanantai ja treenit alkoivat klo 17. Tämä aika tuotti todella paljon aikataulullisia haasteita, joten luovuin ryhmäpaikasta. Tällä hetkellä molempien poikien osalta kisakalenteri ammottaa tyhjyyttään, katsotaan koska sinne saataisiin joku merkintä.

Ainiin, ne Mäihän rally-toko kisat! Kisattiin​ oman seuran järjestämissä kisoissa ekaa kertaa virallisesti avoluokkalaisina. Tarjolla oli kaksi rataa, joissa ensimmäisessä oli tuomarina Pia Heikkinen ja toisessa Anna Klingenberg. Palkintokaappiin ei tullut täytettä, mutta kisakirjaan merkittiin hyväksytyt tulokset molemmilta radoilta. Ensimmäiseltä radalta tulokseksi tuli 84/100p. Toisella radalla petrattiin, joten tulokseksi kirjattiin 90/100p. Näin ollen Mäihä tarvitsee vielä yhden hyväksytyn tuloksen noustakseen voittajaluokkaan. Tällä hetkellä tuloksia huonontaa syväjäässä oleva ohjaaja, joka lukee kylttejä väärin, hätäilee ja sählää. Jatkamme harjoituksia ja yritän jatkossa murtaa pahinta jääkerrosta ympäriltäni.

Mönkällä on siis tällä hetkellä käynnissä kaksi agility kurssia; oman seuramme jatkokurssi ja Kelpokoiran agilityn perusteet. Mönkä on pätevä opiskelija, tosin melko häiriöherkkä. Tässä kuitenkin mennään koko ajan eteenpäin, kun Kelpokoiran kurssilla kaikki treenaavat yhtäaikaa. Lisäksi kävimme maaliskuussa myös Lempäälässä treenaamassa muiden Kiipelistien kanssa. Mukava päivä, jolloin viimeistään tajusin, kuinka paljon Mönkä tarvitsee häiriöstä luopumisen harjoittelua. Voin kertoa​, että siihen asiaan tullaan panostamaan paljon.

Kävin myös kahdella mielenkiintoisella luennolla; Vappu Alatalon kilpailemisen taito ja Jaana Karppisen järjestämässä rally-tokon sääntöillassa. Näistä teen ihan omat tekstit, jotta saan kirjoittaa mieleen tulleita ajatuksia ylös.

Olihan meillä myös syytä juhlaan: Nimbus täytti jo 6-vuotta! Aika on kulunut nopeasti tämänkin koiran kohdalla, mutta se ei ole muuttanut sen leikkisää luonnetta mihinkään. Edelleen pystyn vain ihastelemaan sen tasapainoista, järkevää ja voimakasta luonnetta. Upea kaveri, kerta kaikkiaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti