Kengurun sukua

Mäihä päätti yhdeksän viikkoissyntymäpäivänsä aattona ottaa ensimmäisen suuren askeleen (vai loikan?) pienen pennun elämässä hyppäämällä sohvalle ja sänkyyn. Tämän seurauksena meidän perheessä on näyttäytynyt toistuvasti erittäin kummallinen ja huolestuttava ilmiö. Nimittäin meillä syödään nykyään kettiön pöydän äärellä. Siis aivan oikeasti! Aina näihin päiviin asti keittiön pöytä on ollu pakollinen koriste, jolle mie olen voinu aina tarpeen tullen levitellä koulukirjojani ja muita tärkeitä lippuja ja lappuja. Ihan samalla tavalla, kun kuntopyörä ajaa naulakon aseman :D Meillä on siis syöty tähän asti aina olohuoneessa telkkaria katsellen, kuitenkin sinä kauniina iltana, kun Mäihä päätti valloittaa sohvan se ei ole oikeastaan tullu kenellekään mieleen. Kukapa haluaisi syödä aamupuuron, jossa pieni kelpie on hetkeä aiemmin tassutellut? Tai juoda kaakaon samasta kupista pennun kanssa? Mäihän kanssa ollaan käyty muutaman kerran ihmisten ilmoilla sosialistumassa. Omistajallekaan sosialistuminen ei ole ollu pahasta, kun ei tule kaupungilla turhan usein pyörittyä.. Oikeesti, suosittelen kaikille lämpimästi: olkaa muutama vuosi silleen, että ette käy juuri ollenkaan kaupungilla, koska sitten kun meette kaupunkiin niin tuntuu ihan kuin olis lomamatkalla, kun kaupat on vaihatnu paikkaa ja mikään ei näytä enää samalta! :D Takaisin itse asiaan. Kaupungilla Mäihä on ollu oikeen reipas ja suurimman osan ajasta käyttäytyny oikeen esimerkillisesti. Ekalla kerralla oltiin ihan kahestaan, käytiin Katin (Tamin kasvattaja) kaupalla pyörähtämässä ja käveltiin siellä jossain keskustassa.. Toisella kerralla otin Riimin Mäihälle seuramieheksi, tarkoituskena tutustua tarkemmin autoihin ja mopoihin, joiden äänestä Mäihä ei kauhesti tykkää. Istuskeltiin jossain Sampokeksuksen lähettyvillä ( en tiedä tarkemmin paikan koordinaatteja, mutta ohi meni paljon autoja) ja Mäihä rauhoittui hetken ihmeteltyään nukkumaan. Sitten käveltiin Sampokeskus läpi, Mäihä hyppäsi yhden innokkaan silittäjän syliin ja koko Sampo-aukio kaiku, kun Mäihä komensi Riimiä leikkimään.. Eilen käväistiin saattamassa Jouni juna-asemalle, joten samalla sitten käytiin tutustumassa junaan ja istuttiin hetki asemalla. Mäihä ei ollu kummastakaan millänsäkään, reipas pentu :)
Lauantaina Mäihä osallistui ensimmäiseen koulutukseensa. Rovaniemen Käyttökoirien nuorisojaosto järjesti Koiranäyttely- infon, jota olin järjestämässä ja tietenkin raahasin Mäihän matkaan. Teorian ajan Mäihä leikki räsyllä, söi luuta ja muuten vaan riehu.. Kun kurssilaiset hakivat koirat Mäihää ensiksi vähän jänskätti, mutta rentoutu aika nopeasti. Oikeastaan koko sen ajan M nukku nojatuolissa selällään ;)

Kuvassa Mäihä ja Tami

Sitten vähän gööttipoikien kuulumisia. 18. päivä käytiin Tamin agilityryhmän kans treenailemassa Pellossa, Riimi pääsi tietenkin siinä siivellä matkaan. Mäihä jäi tällä kertaa piristämään porukoiden päivää ;) Ihan ekaksi mun täytyy kehaista, että varmaan ensimmäistä kertaa ikinä voitin arpajaisissa!! Olen aina ollu sitä mieltä, että Onnetar on kiertäny mut syntymästäni lähtien mahdollisimman kaukaa ja, mitä tuuriin tulee olen aivan varmasti ihmismaailman Aku Ankka kymmenien Hannu Hanhien joukossa.. Mutta nyt sitten voitin 15 kg:n ruokasäkin eikä ollu mitään marketti murkinaa! Vähänkö olin onnessani! :) Treenitkin meni hyvin ja oli tosi kivaa päästä pitkästä aikaa tekemään kunnollisilla esteväleillä ja vierailla esteillä. Tami teki ihan sellaisen perussuorituksen eli ihan kivan radan. Riimiin olin tosi tyytyväinen, R toimi yllättävän kivasti eikä taidettu mokaillakaan niin paljon kuin yleensä :) Kiitos vaan kaikille reissussa olleille, oli kivaa! ;)

Kuvassa Riimi ja Mäihä

"Annoin pikkusormen, se söi koko käden"

Juurikin näin. Mäihä on ollu meillä viikon ja käteni on kurjemmassa kunnossa kuin yksienkään agilitykisojen jälkeen. Pienen musta pantterin neulan terävät hampaat tarttuvat leikin tiimellyksessä turhan usein käteeni enkä enää usko sitä vahingoksi.. Myös Tami ja Riimi ovat saaneet tuntea pedon hampaat (varmaan heidänkin mielestään turhan usein) niin korvissaan, hännässään kuin kuonossaankin. Tässä yhtenä kauniina päivänä huomasin Mäihän kiskovan Tamia hännästä. Ei, Mäihä ei näpännyt Tamin häntää nopeasti etuhampaillaan ja juossut karkuun Tamin vihaisesta katseesta, vaan Mäihä otti hännästä kunnolla kiinni, tapporavisteli ja murisi.. Mitä tekee sitten Tami? Makoilee kohtaloonsa alistuneena paikallaan ja katselee taivasta.. Mäihä on siis selvästi huomannut, että Tamin kovan ulkokuoren alla asustaa todellinen nössö, jota voi kiusata ihan niin paljon kuin ikinä jaksaa. Riimi taas on toista maata: Riimin lutuisen, melkeen nössön ulkokuoren alla asustaa todellinen piru, joka ärähtää pienestäkin virheliikkeesta. Riimin kohdalla Mäihä vain on ottanut huomioon pelkän ulkokuoren, sillä tänään M yritti rei'ittää Riimin korvan ja vaikka R sille ärähti, oli musta paholainen viiden sekunnin päästä uudestaan kiinni korvassa ;)
Kaikesta huolimatta pojatkin ovat alkaneet jollain tavalla lämmetä uuteen tulokkaaseen, etenkin Riimi. Mäihä on päässyt kahdesti mukaan, kun ollaan isojen poikien kans käyty metsäautotiellä juoksemassa (sillon ollaan tietenkin käyty vähän lyhyempi lenkki kuin normaalisti). Lenkeillä Riimi on alkanu vähän leikkimään Mäihän kanssa, tänään ne repi yhdessä samaa keppiä ja jonkun verran ne juoksenteleekin yhdessä. Tami pysyttelee nuorison hullutuksista niin etäällä kuin mahdollista (ts mun jaloissa), mutta sisällä sallii Mäihän tulla nukkumaan ihan kylkeen kiinni.
Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että Mäihä ei ole oikeasti kelpie. Olen tullut siihen tulokseen, että Mäihä on Musta Pantterin valepukuun puettu Vaaleanpunainen Pantteri. Todellinen järjen valo, hammaspyörien raksutuksen voi melkeen kuulla.. Tänään koulun jälkeen ajattelin väsyttää pienen paholaisen perinteisellä aktivointileikillä. Kaikkihan tietää leikin, jossa otetaan pahvirulla, jonka sisälle laitetaan nami ja koiran pitää keksiä miten saa namin kyseisen pahvirullan sisältä. Näytin sitten Mäihälle, että laitoin vähän frolicia paperirullan sisään ja paperirullan lattialle. Mitä tekee Mäihä? Menee innoissaan paperirullan luo, ottaa sen suuhunsa, tiputtaa namin suoraan Riimin etutassujen väliin ja lähtee juoksemaan rulla suussaan ympäri kämppää.. Yritimme toistaa kuvion maksan palalla, mutta Mäihän mielestä paperirulla oli pop ja Riimi sai jälleen helpon herkkupalan ;)Mutta ihan vakavasti puhuen, Mäihä on kyllä aivan ihana ja hassu pentu. Itse asiassa olen miettiny, miksi mulle ei tule pentuja useammin, kun ne on noin helppoja ja kivoja? ;) Mäihä osaa kahden harjoittelu kerran jälkeen kulkea todella hyvin remmissä! Me ollaan nukuttu melkeen joka yö n.7- 8 tuntia eikä Mäihä puhu mitään koko yönä ja aamulla herättää, kun haluaa ulos. Sit Mäihä osaa tulla kutsusta luokse ja tietää, että pitää istua ennen kuin pääsee ulos. Autoilu sujuu hyvin ja Mäihä tutustuu reippaasti uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Agility treenitkin ollaan aloitettu ihan verenmaku suussa, Mäihä juoksee mielellään putkea edes takaisin rotta tai joku muu lelu suussaan. Ja todellinen agilitykoirahan kelpuuttaa ainokasi nukkuma paikakseen putken, eiks vaan? ;)
Pienenä yllätyksenä on tullu Mäihän itsenäisyys, M ei todellakaan ole mikään emon helmoissa nyhjääjä! Tamin ja Riimin kans on tottunu siihen, että ne on napanuoralla kiinni minussa eivätkä ne päästä mua kotona silmistään edes siksi aikaa, että käyn vessassa tai postilaatikolla. Ensimmäistä kertaa kun mentiin Mäihän kans tapaamaan kaveriani läheiseen puistoon niin eipä Mäihää kauheasti meidän seura kiinnostanu, siellä se käveli totisesti omia polkujaan, välillä vaan vilkaisi, että me ollaan edelleen puistossa. Kotonakin Mäihä saattaa nukkua välillä ihan toisessa huoneessa kuin muu porukka ja metsässä viilettää ihan omia reittejään. Mut ei pidä valittaa, halusin itsenäisen pennun ja sellaisen sainkin :) Ja mun mieleen on erityisesti se, että Mäihä vaikuttaa tällä hetkellä hyvällä tavalla hullulta rämäpäältä, joten juuri sopiva pentu mulle :)

Blogin avaus

Aloitetaanpa tämä blogi esittelemällä meidän Sekopäisen Seurakunnan uusin tulokas, joka kotiutui tänään :) Hän on siis australiankelpie uros Dinaisa Moonraker eli Mäihä.

Mäihä on pitkäaikaisten unelmieni ja toiveideni täyttymys saada oma kelpie. Kelpi oli yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista, kun mietin ensimmäisen harrastukoiran hankintaa, mutta sillon päätin siirtää kelpie haaveet tulevaisuuteen, jolloin ehkä osaisin paremmin käsitellä tuollaista energiapakkausta. Unelma omasta kelpiestä ei kuitenkaan sammunut, vaikka göötteihin ihastuinkin ja göötit on kyllä ihan ehdottomasti mahtavia koiria, joita tulen ottamaan jatkossakin. Seurailin sitten agilitykilpailuissa ja näyttelyissä muiden kelpietä ja päätin, että kun hetki on sopiva niin sellaisen itselleni hankin. Ainiin ja silloin mietin, että "lupaan" itselleni seuraavan koiran vasta sitten, kun olen valmistunu johonkin ammattiin.. Noo, pentu tuli, mutta mun valmistumispäivää ei löydy kalenterista piitkään aikaan ;)

Ajatus lähti liikkeelle sitten viime marraskuussa, kun ajeltiin Kajaanin agilitykisoihin. Sillon juteltiin Kauppilan Ritvan (kennel Dinaisa) kanssa yötä myöten kelpiestä ja Ritva kertoi, että aikoo seuraavaan juoksuun astuttaa Mimmin (Kivivainion Diiva Mimmi). Mimmi teki muhun vaikutuksen jo ensitapaamisella iloisella ja hauskalla luonteellaan agilityn alkeiskurssilla -08. Sillon sitten sanoin Ritvalle, että mie haluaisin sit Mimmistä yhden uroksen. Tänään sitten monen vuoden suunnittelun ja haaveilun tuloksena Mäihä asteli taloon :)

Mäihän ensimmäinen päivä uudessa kodissa on sujunu hyvin ja pojatkin otti uuden tulokkaan hyvin vastaan. Tami oli normaali cool ja välinpitämätön itsensä, pentu saa roikkua Tamin perskarvoissa eikä T puhu sille mitään. Riimin reaktio oli sitten vähän erilainen: Riimi nimittäin pelkäs Mäihää kuollakseen! Nyt ei enää pelkää, mutta toivoo varmaan, että pentu katoais yön aikana ;) Riimi on kuitenkin mielissään, kun häntä varten on ilmestyny ihania leluja lattialle! Ja Ikean lasten leikkiputki on Riimistä ihan superjuttu. Ikuinen kakara :)

Mäihä on kyllä tosi pätevä ja reipas pentu. Se on sellainen vieteriukko, joka loikkii pitkin taloa eikä sillä tunnu olevan huolta huomisesta. Olen levitelly lattioille erilaisia pintoja, kuten vaahtomuovia, styroksilevyn ja kuplamuovia eikä ne hidasta Mäihän menoa yhtään, se vaan loikkii menemään :) Mäihän mielestä myös Ikean putki on ihan huippu juttu ja juoksentelee sitä edestakaisin. Toinen huippu juttu on oman peilikuvan ihaleminen. Mäihä saattaa olla pitkätkin ajat eteisen isojen peilien edessä ja yrittää nuolla, raapia ja juosta peilin läpi.
Sit se on kyllä niin mahtava, kun osaa pyytää ulos! :O Kun oltiin tultu kotiin ja ruokailtu niin M alko sitten raapia ulko-ovea ja kitistä. Vein sen sit ulos ja sinnehän se teki niin hienosti pissat ja kakat! Tähän mennessä ei oo kun yks vahinko sattunu sisälle, muuten se on aina hoksannu pyytää ulos. Toinen mahtava juttu on, että heti kun Salkkareitten tunnari alko niin pentu simahti ja nukkui koko jakson! :) En voi ees kuvitella, että meille tulis jotain ongelmia, kun antaa mun kattoa Salkkarit rauhassa, että kiitos vaan kasvattajalle alkeisopetuksesta ;D

Kiitos Ritvalle ihanasta pennusta! :)