tiistai 13. huhtikuuta 2010

"Annoin pikkusormen, se söi koko käden"

Juurikin näin. Mäihä on ollu meillä viikon ja käteni on kurjemmassa kunnossa kuin yksienkään agilitykisojen jälkeen. Pienen musta pantterin neulan terävät hampaat tarttuvat leikin tiimellyksessä turhan usein käteeni enkä enää usko sitä vahingoksi.. Myös Tami ja Riimi ovat saaneet tuntea pedon hampaat (varmaan heidänkin mielestään turhan usein) niin korvissaan, hännässään kuin kuonossaankin. Tässä yhtenä kauniina päivänä huomasin Mäihän kiskovan Tamia hännästä. Ei, Mäihä ei näpännyt Tamin häntää nopeasti etuhampaillaan ja juossut karkuun Tamin vihaisesta katseesta, vaan Mäihä otti hännästä kunnolla kiinni, tapporavisteli ja murisi.. Mitä tekee sitten Tami? Makoilee kohtaloonsa alistuneena paikallaan ja katselee taivasta.. Mäihä on siis selvästi huomannut, että Tamin kovan ulkokuoren alla asustaa todellinen nössö, jota voi kiusata ihan niin paljon kuin ikinä jaksaa. Riimi taas on toista maata: Riimin lutuisen, melkeen nössön ulkokuoren alla asustaa todellinen piru, joka ärähtää pienestäkin virheliikkeesta. Riimin kohdalla Mäihä vain on ottanut huomioon pelkän ulkokuoren, sillä tänään M yritti rei'ittää Riimin korvan ja vaikka R sille ärähti, oli musta paholainen viiden sekunnin päästä uudestaan kiinni korvassa ;)
Kaikesta huolimatta pojatkin ovat alkaneet jollain tavalla lämmetä uuteen tulokkaaseen, etenkin Riimi. Mäihä on päässyt kahdesti mukaan, kun ollaan isojen poikien kans käyty metsäautotiellä juoksemassa (sillon ollaan tietenkin käyty vähän lyhyempi lenkki kuin normaalisti). Lenkeillä Riimi on alkanu vähän leikkimään Mäihän kanssa, tänään ne repi yhdessä samaa keppiä ja jonkun verran ne juoksenteleekin yhdessä. Tami pysyttelee nuorison hullutuksista niin etäällä kuin mahdollista (ts mun jaloissa), mutta sisällä sallii Mäihän tulla nukkumaan ihan kylkeen kiinni.
Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että Mäihä ei ole oikeasti kelpie. Olen tullut siihen tulokseen, että Mäihä on Musta Pantterin valepukuun puettu Vaaleanpunainen Pantteri. Todellinen järjen valo, hammaspyörien raksutuksen voi melkeen kuulla.. Tänään koulun jälkeen ajattelin väsyttää pienen paholaisen perinteisellä aktivointileikillä. Kaikkihan tietää leikin, jossa otetaan pahvirulla, jonka sisälle laitetaan nami ja koiran pitää keksiä miten saa namin kyseisen pahvirullan sisältä. Näytin sitten Mäihälle, että laitoin vähän frolicia paperirullan sisään ja paperirullan lattialle. Mitä tekee Mäihä? Menee innoissaan paperirullan luo, ottaa sen suuhunsa, tiputtaa namin suoraan Riimin etutassujen väliin ja lähtee juoksemaan rulla suussaan ympäri kämppää.. Yritimme toistaa kuvion maksan palalla, mutta Mäihän mielestä paperirulla oli pop ja Riimi sai jälleen helpon herkkupalan ;)Mutta ihan vakavasti puhuen, Mäihä on kyllä aivan ihana ja hassu pentu. Itse asiassa olen miettiny, miksi mulle ei tule pentuja useammin, kun ne on noin helppoja ja kivoja? ;) Mäihä osaa kahden harjoittelu kerran jälkeen kulkea todella hyvin remmissä! Me ollaan nukuttu melkeen joka yö n.7- 8 tuntia eikä Mäihä puhu mitään koko yönä ja aamulla herättää, kun haluaa ulos. Sit Mäihä osaa tulla kutsusta luokse ja tietää, että pitää istua ennen kuin pääsee ulos. Autoilu sujuu hyvin ja Mäihä tutustuu reippaasti uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Agility treenitkin ollaan aloitettu ihan verenmaku suussa, Mäihä juoksee mielellään putkea edes takaisin rotta tai joku muu lelu suussaan. Ja todellinen agilitykoirahan kelpuuttaa ainokasi nukkuma paikakseen putken, eiks vaan? ;)
Pienenä yllätyksenä on tullu Mäihän itsenäisyys, M ei todellakaan ole mikään emon helmoissa nyhjääjä! Tamin ja Riimin kans on tottunu siihen, että ne on napanuoralla kiinni minussa eivätkä ne päästä mua kotona silmistään edes siksi aikaa, että käyn vessassa tai postilaatikolla. Ensimmäistä kertaa kun mentiin Mäihän kans tapaamaan kaveriani läheiseen puistoon niin eipä Mäihää kauheasti meidän seura kiinnostanu, siellä se käveli totisesti omia polkujaan, välillä vaan vilkaisi, että me ollaan edelleen puistossa. Kotonakin Mäihä saattaa nukkua välillä ihan toisessa huoneessa kuin muu porukka ja metsässä viilettää ihan omia reittejään. Mut ei pidä valittaa, halusin itsenäisen pennun ja sellaisen sainkin :) Ja mun mieleen on erityisesti se, että Mäihä vaikuttaa tällä hetkellä hyvällä tavalla hullulta rämäpäältä, joten juuri sopiva pentu mulle :)

2 kommenttia:

  1. Moi!

    Täällä Mäihän siskon, Lunan, omistaja. :-) Kiva lukea Mäihän kuulumisia! Miten olet saanut rauhoitettua iltaisin tuota pikkuista, kun se alkaa olla yliväsynyt ja siksi hankala? Vai hoitavatko teillä toiset koirat lastenkaitsentaa? :-)

    Onko tuo Frolic, mitä olet herkkuna antanut, sellaista ihan ruokakaupasta saatavaa perusnappulaa? Meillä ovat olleet käytössä eläintarvikekaupan koulutusnamit, mutta halvempikin vaihtoehto kelpaisi. ;-)

    Iloisin terveisin
    toinen raatelujäljin varustettu eli Maria Juvalta

    VastaaPoista
  2. Heips!

    Hauskaa, kun olet löytänyt tiesi meidän blogiin! :)

    Mäihä on yleensä aika väsyny iltaisin (, koska riepottelen sitä mukana oikeastaan kaikissa paikoissa mihin itekin menen), mutta silloin kun tuntuu, ettei se rauhoitu ikinä olen järjestänyt sille jonkunlaista "aivojumppaa". Tuota vessapaperirulla juttua voi kokeilla tai sitten annan sille Kongin tai piilottelen nameja johonkin huoneeseen. Tuo haistelu ja aivojen käyttö oikeastaan väsyttää sitä enemmän, kun muiden koirien kanssa riehuminen (jota se jaksais tehdä monta tuntia väsymättä) ja silloin Mäihä kyllä rauhoittuu aika nopeasti. Ja bonuksena vielä se, että saan tehdä omia juttuja _rauhassa_ vielä ennen nukkumaan menoa eikä pieni musta paholainen roiku koko ajan lahkeessa kiinni :D

    Tuota frolicia saa ihan normaaleista ruokakaupoista. Mie olen tykänny sitä käyttää, kun sen saa helposti paloiteltua pienemmiksi paloiksi ja on huomattavasti halvempi vaihtoehto kuin oikeat koiran namit! Välillä olen tosin palkannu Mäihää ihan sen omalla nappulalla, kun se hotkaisee kaiken mitä sille tarjoaa niin nopeesti, ettei se kauheasti ehdi maistella ;)

    VastaaPoista