torstai 5. elokuuta 2010

Kirous kulkee rataa, joka muodoltaan tunnistetaan...

Mun pään päällä leijuu kirouksen paksut ja tummat pilvet, siitä ei ole enää epäilystäkään:

Piirinmestaruuskisat 2007. Viikkoa ennen kisoja multa leikattiin polvi ja Matti vei Tamin joukkueessa. Eikä yhtään huonosti vienytkään. Ei siinä, silloin ajattelin kysessä olevan huono tuuri.

Piirinmestaruuskisat 2008. Kaksi viikkoa ennen kisoja mun polvi alkoi kipeytyä. Itse kisoihin kipeytyminen ei vielä vaikuttanut; lauantaina Tami nousi kahden nollavoiton myötä kolmosiin ja joukkuekisassa tehtiin toiseksi nopein nolla. Sunnuntain yksilökisoissa voitettiin piirinmestaruushopeaa. Kisojen jälkeen polven kipuilu paheni ja se päädyttiin leikkaamaan myöhemmin. Vielä silloinkin ajattelin, että jopas olen tapaturma-altis ihminen.

Piirinmestaruuskisat 2009. Kisoja edeltävänä päivänä, mut taklattiin futis pelissä tosi pahasti, en pystyny enää kävelemään. Kisoissa mulla meni sitten Tamin ekalla radalla jalat alta enkä voinu osallistua enää muille radoille ja joukkueeseen otettiin varakoira. Vitutti, mutten osannu epäillä mitään.

Piirinmestaruuskisat 2010. Käyn treenaamassa Riimin kans maanantaina ennen viikonlopun kisoja. Radalla sitten astun kuoppaan, mun nilkka pyörähtää ympäri enkä pysty enää kävelemään kunnolla.. Nyt muutaman päivän jälkeen on siinä kunnossa, että voin kävellä jotenkin, mutta juoksemista en vielä uskalla edes ajatella. Nyt tiedän asian oikean laidan.

Yhteenveto: Ehkä tajuan ensi vuonna olla ilmoittautumatta piirinmestiksiin ihan oman terveyteni takia?

1 kommentti:

  1. Pikasesti kinttu vaan kondikseen :) Niin ja se tärkein, oliks sulla Ditat jalassa tollon ;)

    VastaaPoista