Positiivisuus ei ole sieltä, mistä sen luullaan olevan!

Viikonloppuna kisailtiin agilityä Rovaniemellä. Viikonloppu oli monella tavalla erittäin mieleenpainuva, omista sekoiluistanikin saan aivan varmasti kuulla vielä pitkään ;)

Yleensä kisoissa kuljen pää painuksissa, otsa kolmella rypyllä ja olemukseni viestittää jo valmiiksi luovuttanutta kilpailijaa. Nyt viikonloppuna oli kuitenkin nähtävissä aivan päinvastainen Saana; kuljin loikkien ja tanssahdellen paikasta toiseen, hymyilin ennen rataa, rataantutustumisessa, radalla ja radan jälkeen, siis aivan koko ajan! Ja ei, en ollut kipeä enkä vetäny mitään "lisäravinnetta" aamupuuron kanssa, en ole löytäny miestä eikä bilsan kotitehtäviin kuulunut erään kasvin jauhaminen ja sen polttaminen ;) Kaikessa yksinkertiasuudessaan syy oli se, että tähtimerkit olivat osuneet kohdalleen ja mulla oli ihan sairaan hyvä fiilis. Sitä vain en tullut tietämään, johtuiko viikonlopun hyvät tuloksetkin sitten positiivisuudesta vai tankotanssista..?

Riimin kanssa katsoimme tarpeelliseksi vaalia perinteitä. Kisojen saldo oli siis sama kuin viime vuonna: 3 x hyl ja 1 x 0. Ekalla hyllyradalla R hoksasi yhden tyrkyllä olleen putken ja juoksi sinne, no can do. Muut hyllyt meneekin sit mun ohajusvirheiden piikkiin. Toisella hyllyradalla leikkasin liian voimakkaasti ja R hyppäs hypyn väärinpäin ja kolmannella hyllyradalla unohdin leikata, joten taas hypättiin hyppy väärinpäin. Nollarata puolestaan oli ihan jees, muutama vähän pidempi kaarros ja huono ohjausvalinta siellä tuli, mutta muuten ihan hyvää menoa. Sillä radalla sijoituttiin sijalle 6. Radat oli ihan hyviä, tosin Riimi tuntui taas tosi hitaalta ja liikkui vähän huonosti (, sillä on selkä taas vähän jumissa enkä saa sen kanssa sellaista kunnon taistelufiilistä radalle, jotka sitten vaikuttaa siihen, ettei vauhti ollut kovin kummoinen).

Sitten kisasin myös lainapumi Usvalla medi I. Usvaahan siis ohjasin viime keväänä meidän omissa kisoissa ihan hyvällä menestyksellä. Sillon heitin puoliksi vitsinä ja puoliksi tosissani Hanskulle, että Usvasta vois tulla mun kisakoira. Hanskusta idea kuulosti ilmeisesti ihan hyvältä, koska suostui :) Suurista suunnitelmista huolimatta en ehtinyt treenata Usvan kanssa kesällä ollenkaan, ainoastaan kolme kertaa ennen kisoja. Silti meidän kisat meni ihan huippu hyvin! :) Ekalla radalla tuli harmittava kieltovirhe putkelta, mutta toisella radalla me tehtiin Usvan kanssa nolla, jolla voitettiin ja noustiin kakkosiin, ihan huisia!! :)) Kakkosluokkakin korkattiin hienosti 5 vp (sij. 2) ja 0,88 (sij.1) tuloksilla. Tuon melkeen nollaradan jälkeen harmitti ihan pikkasen, jos olisin saanu sen yhen kurvin pysymään kasassa ja ottanu puomin vähän nopeempaa meillä olis jo eka nousunolla kakkosista.. Olin kuitenkin aivan äärimmäisen tyytyväinen, koska Usvan suurin murheenkryyni (kontaktit) onnistui joka radalla. Ainiin, noilla sunnnuntain tuloksilla voitettiin medi II luokan kerhonmestaruus! :)

Super-T oli ihan mahtava, sen kans oli ihan sairaan mukavaa kisata. Niin, näin se mieli muuttuu. Muutama viikko sittenhän olin sitä mieltä, etten kisaa Tamilla omien kisojen jälkeen, koska "ei ole järkeä juoksuttaa koiraa kisoissa, jos siellä käy vain epäonnistumassa eikä ole fiilistä kisata".. Ja Hannaa saan ylipäätään kiittää siitä, että ilmoitin Tamin kisoihin; Kemin reissulta tultaessa mietin myös, että jos jättäis Tamin kokonaan ilmoittamatta niihin karkeloihin. Hanna onneksi puhu mulle järkeä, joten kiitos siitä :) Lähdin siis aivan paineetta kisaamaan ja uskomatonta, mutta totta: me tehtiin Tamin kanssa 4 x 0, sijoilla 6, 4, 3, 3 ja voitettiin mini III luokan kerhonmestaruus! :)) Siis ihan huisia, viime keväänä tuntu, ettei saada sitä tuplaa tehtyä sitten millään ja nyt tehtiin ihan tuplatupla! Kuten arvata saattaa, tuollaisen viikonlopun jälkeen motivaatio kisaamiseen kasvoi kummasti, mutta Tamin seuraavat kisailmot lähtee kuitenkin vasta marraskuun kisoihin. Tulokset oli ihan huippuja, mutta radoissa on vielä paljon parannettavaa. Edelleenkin radoilla tulee paljon turhia pyörimisiä, huonoja käännöksiä ja vaikeammat keppikulmat tuottavat pään vaivaa. Keskitytään nyt siis hetki treenaamiseen ja toivottavasti palaillaan loppuvuonna kisaamisen pariin ihan hirmuisella motivaatiolla :)

Riimi puolestaan kisaa syyskuun ekana viikonloppuna Torniossa, niitä karkeloita odotetaan jo innolla!