Välillä tarkastelen tavoitteitani. Jahdatessa unelmaani,
tekeekö päämäärä minut onnelliseksi? En oikeastaan pidä tärkeänä sitä mihin
pyrin, vaan sitä, onko kaikki vaiva, jota näen päämääräni eteen sen arvoista. Olen aina
ajatellut, että kun seisoo sen takana mitä tekee ja pyrkii eteenpäin
kunniakkain keinoin, niin vain silloin voi menestyä ja saavuttaa päämääränsä.
Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, unelmat voivat olla joskus
mutkikkaita ja vaikeita saavuttaa. Vaikeassa tilanteessa ei saisi kuitenkaan
luovuttaa, vaan epäonnistumiset pitäisi kääntää voitoksi. Epäonnistumisia ei
saisi pelätä, vaan on yritettävä päästä eteenpäin, koska vain yrittämällä voi
onnistua. Luovuttamalla ei voi saavuttaa mitään hienoa. Ikinä ei saisi lakata
uskomasta itseensä ja omiin unelmiinsa.
Jokainen on oman onnensa seppä, sanotaan. Välillä minun on
vaikea uskoa, että elämässä menestyminen on minusta itsestäni kiinni. Olisi
pidettävä unelmat kirkkaana mielessä ja lähteä kulkemaan niitä kohti, mieli
avoinna seikkailulle. Joskus olisi osattava tehdä asioita myös siksi, että ne
voisivat olla hauskoja eikä pelkästään saavuttaakseen jotain. Siinä minulla
riittää tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti