Hyllyputkessa

Kuva; Sami Ritoniemi

Tänään korkattiin kakkosluokan kiemurat Mäihän kanssa Kokkolan kisoissa. Pilliin oli puhaltelemassa Anne Viitanen. Radat olivat varsin mukavia ja virtaaviaa, eivät missään tapauksessa liian vaikeita, mutta me ei vaan onnistuttu missään :D Kotiin tuomisina siis kolme kamalaa hylättyä.

Kisataukoa oli takana viisi kuukautta, kun viimeisimmät kisat olivat samassa paikassa lokakuun lopulla, jolloin nousimme 2-luokkaan. Tauko kisaamisesta näkyi sekä minussa että Mäihässä. Minä jännitin taas ihan liikaa enkä saanut radalla itsestäni oikein mitään irti. Sorruin perisynteihini eli hoin estekäskyjen sijasta koko ajan "Mäihää" enkä keskittynyt käsiini tarpeeksi vaan ne olivat liian alhaalla. Mäihä taas oli ihan liian kierroksilla eikä se oikein keskittynyt ja se tuntui lähtevän ihan lapasesta vähän joka radalla.

Tiedostan tämän johtuvan siitä, että ei olla marraskuun jälkeen treenattu missään ryhmässä eikä oikein muutenkaan. Käydessämme treenaamassa olemme tehneet pikku juttuja; itse ratatreeniä ollaan päästy tekemään vain muutamia kertoja. Mäihä hyötyisi ryhmätreeneistä, koska se nostaa kierrokset ihan eri sfääreihin, kun näkee toisen koiran menevän radalla. Näissä kisoissa oli lähtökarsinat joissa odoteltiin omaa vuoroa ja Mäihä näki ennen radalle menoa muutaman koiran menevän esteillä. Tämä sai Mäihässä aikaan sen, että se oli normaalia enemmän vauhdissa enkä saa sitä samanlaiseen tilaan yksin treenatessa. Eli Mäihä seuraavassa kurssissa johonkin ryhmään, että päästään harjoittelemaan enemmän kisanomaisesti! 

Ensimmäinen rata oli agilityrata, jossa hylkäännyimme heti esteelle kolme. Mäihä tuli puomille kovaa ja juoksi sen suoraan läpi, painellen samalla väärään päähän putkea. Uusin puomin, jolloin pysähtyi nätisti, mutta vapautettuani puomilta Mäihä meni jälleen väärään putken päähän. Radan lopulla Mäihä jätti kepit kesken ja singahti putkeen sekä loppu suoralla jäin itse väärälle puolelle, joten siinä tapahtui jotain hämminkiä.

Toinen agilityrata oli ihan kaaos, Mäihällä lähti totaalisesti mopo keulimaan. Se ei tullut ohjauksiin kunnolla, meni jokaisen putken väärään päähän, hajotti renkaan ja teki lentokeinun. Näillä agilityradoilla huomasin Mäihän "heikkouden". Jos putken pää on suoraan kontaktin edessä ja tarkoitus on mennä kauempaan päähän niin en saa Mäihää "purkamaan" lukitusta, vaan se menee tyrkyllä olevaan päähän vaikka tekisin mitä. Tällainen virhe tuli jokaisen kontaktin jälkeen, kun piti mennä kauempaan päähän putkeen. Mäihä seisoi kontaktilla ihan koomassa, tuijottaen tyrkyllä olevaa putken päätä, ja tuntui, ettei siihen saa mitään yhteyttä. Vapautin sen, kun luulin saaneeni siihen jonkun kontaktin, mutta Mäihä sinkosi joka kerta suoraan siihen putken päähän, minkä oli lukinnutkin. Tämä pitää ottaa nyt työn alle ja minulla onkin jonkunlainen ajatus siitä, miten tätä lähden treenaamaan.    


Viimeisellä hyppyradalla harmittaa oma ohjausvirheeni. Olin sijoittunut ihan miten sattuu ja Mäihä luki yhden hypyn takaakierroksi. Ei siitä olisi kuitenkaan nollaa tullut, koska keppien aloituksessa tapahtui joku ihmeellinen virhe, vaikka kulma kepeille oli helppo. Muuten ihan siisti rata.

Tyytyväinen ei voi olla, ei missään tapauksessa. Silti hymyilyttää. On aika hauskaa, että vaikka kisat menivät penkin alle, ja olen ilmoittamassa Mäihää muihinkin kisoihin, niin silti pystyn treenaamaan ja kisaamaan sen kanssa paineettomasti ja nauttien. Nykyisin pystyn suhtautumaan jotenkin yllättävän järkevästi kaikkeen: tiedostan meidän ongelmat, mutten revi niistä turhaa stressiä ja painetta, korjaillaan ongelmia pikku hiljaa. Nautitaan tästä lajista ja kisaamisen hurmasta eikä stressata tyhjää. Näin sen pitäisi olla aina; tosissaan, muttei liian vakavasti.