Uudet tuulet

Viime syksynä aloitin opinnot Suomen Eläinterveydenhuolto-opistossa, tarkoituksenani valmistua tammikuussa urheilukoirahierojaksi. Viisi kuukautta myöhemmin, monien harjoitushierontojen ja tiiviin opiskelun jälkeen siitä tuli totta eli paperit on käpälässä :) Nyt ollaan sitten siinä vaiheessa, että toiminimeni on hyväksytty ja aloitan työt sivutoimisena yrittäjänä! Tuntuu kyllä ihan uskomattomalta!

Sivut ovat vielä vähän kesken, mutta käykäähän tutustumassa :)

Kätevät Käpälät

Kuulumisia.

Minun on ollut todella vaikeaa kirjoittaa viime aikoina mitään. Monta luonnosta olisi odottamassa, mutten saa kirjoitettua niitä valmiiksi. Ajattelin kirjoitella tällaisen pienen tilannekatsauksen, kun en kerta saa muita tekstejä valmiiksi.

Vuoden vaihtumisesta on useampi viikko aikaa. Toiveita tälle vuodelle? Enemmän onnellisuutta ja iloa.  Vähemmän huolta ja murhetta. Pieniä hetkiä ja onnistumisen elämyksiä.

Tammikuussa tuli vuosi siitä, kun Nimbus muutti laumaamme. Tämä aika Nimbuksen kanssa on ollut mielenkiintoista. Se on opettanut minulle paljon eikä oppiminen varmastikaan pääty tähän. Vuosi sitten kirjoitin, että Nimbus on koira jollaista en koskaan uskonut saavani. Tämä tunne ei ole heikentynyt vuoden aikana, päinvastoin. Nimbus tuntuu sopivan minulle erinomaisesti. Treenaaminen Nimbuksen kanssa on kivaa. Se on todella yritteliäs, hoksaava ja sopivan innokas. Toki tämä on varmasti osaksi koulutuskysymys. En osaa selittää viehtymystäni ihmeelliseen sakemannitreenaukseen tämän tarkemmin. Se pitää nähdä ja kokea.

Mäihän kanssa kisa- ja treenikuviot meni uusiksi sen alkaessa yskiä muutama päivä sitten. Höh. Harmi, sillä viikonloppuna olisi ollut paikkamakuukoulutus, joka olisi tullut meille tarpeeseen. Paikkamakuu otti kovasti takapakkia viime marraskuussa tapahtuneen episodin seurauksena, joten kisaamisen sai hetkeksi unohtaa. Kävin kuitenkin kuunteluoppilaana koulutuksessa ja sain sieltä eväitä tuleviin treeneihin.

Tamin tilanteesta olisi tarkoitus kirjoitella enemmänkin, mutta yritän tiivistää sen tilannetta. Tuossa syksyllä aloin ihmettelemään Tamin kummallista käyttäytymistä. Se oli haluton lähtemään lenkille. Tajusin, että jotain oli pielessä, kun jouduin yhtenä aamuna kalastelemaan Tamia sängyn alta lenkille. Vein Tamin lääkärille tarkastukseen, missä siltä kuvattiin selkä, polvet ja lonkat ja otettiin laaja verenkuva. Loppujen lopuksi Tamilta löytyi vanha eturistiside vamma vasemmasta polvesta ja polvessa oli muutenkin useassa kohdassa sanomista. Lisäksi oikeassa lonkassa oli paha nivelrikkomuutos :(

Nyt kaikki treenaaminen ja lenkkeily on määrittelemättömällä tauolla kennelyskän vuoksi. Olin menossa Tamin ja Mäihän kanssa jäsenkorjaajalle ensi viikolla, mutta yskän takia sekin aika jouduttiin siirtämään. Toivottavasti tämä ei kauheasti pitkittyisi - ei ole mikään mukava tauti!

Joulutervehdys

Ollaan lomailemassa Rovaniemellä Uuden Vuoden yli. Paljon olisi päivitettävää, mutta palataan asiaan, kun kotiudutaan takaisin Seinäjoelle. Toivotamme kaikille blogin lukijoille rauhallista Joulua ja menestystä tulevalle vuodelle!
Toivoo: Saana ja koirat

Marraskuu - toimintaa täynnä

Pii kesällä

Kiireinen marraskuu on muutamaa päivää vaille taputeltu pakettiin. Kyllä aika kuluu nopeasti! Reilun kuukauden päivitystauon aikana on tapahtunut kaikenlaista. Tässä vähän tiivistelmää marraskuun menemisistä;

Ensimmäisenä tärkein: Pii täytti 13.11 16-vuotta. Pii on suhteellisen pirteä ikäisekseen; se jaksaa myyrästää Rattosjärvellä ja lenkkeillä Riimin kanssa. Kukapa olisi uskonut 15,5 vuotta sitten, että saamme viettää Piin 16-vuotis synttäreitä! Onnea rakas Pii! 

Saana kanakurssilla

Minä kävin operantin ehdollistamisen workshopin "kanakurssin" toisen osan marraskuun alussa. Ensimmäisen osan kävin aika tarkalleen vuosi sitten. Kurssin aiheena oli viheen liittäminen ja ärsykekontrolli. Minulle nämä ovat aina olleet vaikeita asioita, mutta kurssilla asia aukesi minulle aivan uudella tavalla.

Lisäksi olemme käyneet Nimbuksen kanssa Perustaidot koirallesi - kurssin Trainer's Choicella. Kurssin viimeinen kerta oli keskiviikkona. Tosi harmi, sillä tykkäsin kurssista todella paljon. Kurssilla opeteltiin elämän perustaitoja (kohdetyöskentelyä, lähellä pysymistä, rauhoittumista ja luopumista). Osallistuin kurssille tarkoituksenani parantaa Nimbuksen hallittavuutta ja kerrata koiran koulutuksen perusasioita. Olen ollut todella tyytyväinen Nimbuksen tekemiseen kurssilla ja treeneissä. En osaa selittää kiintymystäni Nimbuksen kanssa treenaamiseen, se vaan on ihan mahtavaa. Tuossa koirassa on kapasiteettia vaikka ja mihin, minun pitää vaan osata muokata sitä oikeaan suuntaan. Tämän kurssin jälkeen minulla on enemmän itsevarmuutta alkaa työskentelemään Nimbuksen haasteiden parissa. Kurssista ollaan saatu paljon irti, kiitokset vain Jaanalle!

Marraskuun aikana ei ehditty treenata kovin paljoa. Mäihän tokoilusta on kovasti toivottu videota, tässä olisi klippi tämän päivän treeneistä! Oli hyvä kuvata pitkästä aikaa Mäihänkin treeniä, näen paremmin missä mennään. Rehellisesti sanoen petrattavaa on monessakin asiassa, en ole tyytyväinen moneenkaan liikkeeseen. Mäihä on hieno, minä olen vain onnistunut kouluttamaan sen huonosti. Tämä on kuitenkin meidän osaaminen tällä hetkellä, ei muuta kuin treenaamaan lisää!

Omia huomioita videosta

• Seuraamisessa edistää ja painaa. Tämän ongelman kanssa ollaan painittu pitkään, mutta ratkaisua ei ole oikein löytynyt. 
• Luoksetulossa hieman törmää ja sivulle siirtyminen saisi olla parempi (annan vartaloavun, että menisi suorempaan)
• Ruudussa olla natsi kosketusalustan kanssa eli vaatia se, että etutassu on kosketusalustalla. 
• Kaukoissa olla tarkka tekniikan kanssa, nyt vähän tömäyttää takajalkoja (ja minä ääliö palkkaan niistäkin...)
• Tunnarissa lähteä jalostamaan kuonokosketusta tarttumiseksi.

Varo mistä unelmoit, se voi toteutua

Onneen vaaditaan jotain, mitä tehdä, jotain mitä rakastaa ja jotain, mistä unelmoida.  Olen aina ajatellut, että kun saavutan jotain, mistä olen unelmoinut, kuolen onnesta. Kun saavutan sen huomaan, etten kuollutkaan. Siinä vaiheessa en osaa iloita siitä onnistumisesta, vaan alan keskittyä seuraavaan unelmaan. Ehkä haluan aina jotain, mikä on saavuttamattomissani. Unelmat ovat välillä mutkikkaita ja vaikeita saavuttaa. Unohdan välillä, että onneen tarvitaan muutakin. Välillä huomaan jahtaavani unelmiani niin kiivaasti, etten osaa nauttia niistä pienistä onnistumisista, joita matkan varrella saavutan.

Välillä tarkastelen tavoitteitani. Jahdatessa unelmaani, tekeekö päämäärä minut onnelliseksi? En oikeastaan pidä tärkeänä sitä mihin pyrin, vaan sitä, onko kaikki vaiva, jota näen päämääräni eteen sen arvoista. Olen aina ajatellut, että kun seisoo sen takana mitä tekee ja pyrkii eteenpäin kunniakkain keinoin, niin vain silloin voi menestyä ja saavuttaa päämääränsä. 

Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, unelmat voivat olla joskus mutkikkaita ja vaikeita saavuttaa. Vaikeassa tilanteessa ei saisi kuitenkaan luovuttaa, vaan epäonnistumiset pitäisi kääntää voitoksi. Epäonnistumisia ei saisi pelätä, vaan on yritettävä päästä eteenpäin, koska vain yrittämällä voi onnistua. Luovuttamalla ei voi saavuttaa mitään hienoa. Ikinä ei saisi lakata uskomasta itseensä ja omiin unelmiinsa. 

Jokainen on oman onnensa seppä, sanotaan. Välillä minun on vaikea uskoa, että elämässä menestyminen on minusta itsestäni kiinni. Olisi pidettävä unelmat kirkkaana mielessä ja lähteä kulkemaan niitä kohti, mieli avoinna seikkailulle. Joskus olisi osattava tehdä asioita myös siksi, että ne voisivat olla hauskoja eikä pelkästään saavuttaakseen jotain. Siinä minulla riittää tekemistä.

Tiesin, että spesiaalikeissi tää olis ja aika vain sitä vahvistaa.

Mun rakas Susipoika täyttää tänään jo 9-vuotta!

Vaikea uskoa, että Tami, tuo minulle "tilattu" otus, täyttää jo 9-vuotta. "Tilatulla" tarkoitan sitä, että kun kävin katsomassa Illiä muutama viikko ennen synnytystä kuiskasin sen korvaan: "Mie haluaisin mieluiten harmaan pitkähäntäisen urospennun." Aurinkoisena päivänä 4. lokakuuta Kati sitten laittoi mulle viestiä missä kertoi, että ensimmäisenä oli syntynyt suurikokoinen harmaa pitkähäntäinen urospentu. Muita uroksia tähän pentueeseen ei sitten syntynytkään vaan Tami sai seurakseen viisi siskoa.

Muistan myös sen kun pennuilla oli ikää noin kolme viikkoa ja istuin pentulaatikon laidalla, sylissäni pikkuinen Tami, joka oli nukahtanut syliini. Katsoin Tamia ja kysyin sitten Katilta, että millaisen harrastuskaverin ja yleensäkin kotikoiran tästä pienestä karvapallosta saan. Kati sitten vastasi, että "Göötistä saat loistavan harrastuskaverin, sellaisen joka on aina valmiina toimintaan ja joka rakastaa käydä pitkillä lenkeillä, olla ihmisten kanssa ja joka on energinen, uskollinen ja peloton. Koiran, joka on suuri koira pienessä paketissa." Ja tällainen Tami on ollut kirsusta hännänpäähän koko ikänsä ja toivottavasti aina pysyykin sellaisena. Sydämellinen kiitos Katille, tästä ihastuttavasta otuksesta, jonka kanssa jokainen päivä on ollut erityinen!

Nimbus treenaa

Nimbuksen treenivideo löytyy täältä

Olen ihan tyytyväinen Nimbuksen edistymiseen, kun se on toiminut koko kesän vain Mäihän tauottajana. Nyt Nimpalla on kuitenkin oma treenisuunnitelma ja lähdetään treenaamaan sen mukaan. Onhan tuossa paljon työstämistä, mutta jotain juttuja ollaan saatu ihan valmiiksi asti :) Olen kyllä kokenut todella hyödylliseksi kuvata treenejä sillä siinä huomaa todella hyvin omat avut ja muutkin virheet. 

Jotain omia huomioita videosta:

• Seuraamista alan ottamaan vähän taaemmas.
•  Käännöksiä pitää alkaa työstämään urakalla, siinä jyrään Nimbuksen totaalisesti.
• Kapulan korrekti nostaminen työn alle...
• Seisomisen pysähtyminen saisi olla nopeampi.