Ehkä sittenkin?

Joskus kirjoitin siitä, että kannattaa varoa mistä unelmoi, koska se voi toteutua. Minulle on ehkä nyt käymässä niin; Mäihä on ollut jäsenkorjaajalla käynnin jälkeen paremmassa kunnossa ja saimme kehotukuksen kokeilla agilityä. Olemmekin aloitelleet agilityn varovasti uudestaan. En tiedä, jos en kokeile. Jos Mäihä ei kestä, lopetamme uudestaan. Piste.

Viime viikonloppuna kävimme Mäihän kanssa agilityn epävirallisissa melkein kahden vuoden tauon jälkeen. Huomasi kyllä, että kisaamisesta on hetki aikaa, sen verran jännitti! Osallistuttiin supermölleihin ja kisaaviin mölleihin, tarkoituksena hakea kisaamiseen rutiinia.

Ensimmäinen rata oli supermöllien rata, helppo ja suoraviivainen, jossa oli pelkästään hyppyjä ja putkia. Tältä radalta nolla ja voitto. Treenikaveri totesikin, että onneksi Mäihä irtoaa, sillä muuten olisin pulassa. Mun jaloilla ei vaan valitettavasti pääse tuon lujempaa. Super- M on vaan ihan mahtava, oli niin parhautta päästä sen kanssa radalle!

Kisaavien möllien radalla, joka oli tasoltaan helppo 1 luokan rata, ja jossa oli keppeja ja keinua lukuunottamatta muut esteet. Tällä radalla näkyi koiran kokemattomuus ja oma ajattelemattomuuteni. En ole tajunnut aikaisemmin ottaa kontakteja tuollaisesta vauhdista, joten vauhdin ja kierrosten noustessa Mäihällä ei ollut ajatustakaan pysähtymisestä. Onneksi tämä ongelma tuli tässä vaiheessa esille! Uusittuna ne meni ihan ok. Kontaktien uusimisesta siis hylly. 


Pari viikkoa sitten kuvailtiin vähän treenejä niin Seinäjoella kuin Rovaniemelläkin, tässä olisi kooste niistäkin.

Videoista yhteenvetona:

• Kontakteilla on ehdottomasti kiinnitettävä huomiota turvalliseen suoritustapaan!
• Yhdenmukaiset vapautukset kontakteilta.
• Kontakteille erilaisia häiriöitä
• Kepit on mun makuun hitaat, mutta lupasin, etten ahdistu tästä. 
• Käännöksiä vahvistettava lisää

P.S Olipa hauskaa kirjoittaa kisaraporttia pitkästä aikaa. Pian uusiksi? 

Hei, me treenataan taas!

Kennelyskästä on toivuttu ja viime viikolla päästiin taas treeneihin mukaan. Päätin näin tauon jälkeen kokeilla ja videoida missä Nimbuksen kanssa tällä hetkellä mennään. Katselin videota viime syksyltä ja oli mukava huomata, että siitä ollaan menty eteenpäin. Toki töitä riittää edelleen..

Nimbuksen tottis

Omia huomiota videosta:

• Seuraamisessa alkuun painaa aika paljon ja aukeaa. Pitää alkaa kiinnittämään enemmän huomiota palkan suuntaan! Vasemmalle käännökset (täyskäännöksestä puhumattakaan) on myös huonoja, niitä pitää alkaa työstämään.
• Perusasennot tehotreeniin! Varsinkin noissa jättävissä menee todella helposti vinoon, kun palaan luokse (näkyy etenkin liikeestä seisomisessa). Samoin kuin edestä sivulle siirtymiset saisivat olla paremmat.
• Pitäisikö alkaa työstämään kapulan nostoa?  
• Liikkeestä maahanmenossa saisi mennä nopeammin maahan.

Nyt pitäisi keksiä jotain uutta mitä alan kouluttamaan Nimbukselle, ettei aina jankattaisi näitä samoja juttuja. Meidän pitäisi myös keskittyä treenaamaan häiriössä, koska se on Nimbukselle aika vaikeaa vielä. Jatkamme harjoituksia!

Uudet tuulet

Viime syksynä aloitin opinnot Suomen Eläinterveydenhuolto-opistossa, tarkoituksenani valmistua tammikuussa urheilukoirahierojaksi. Viisi kuukautta myöhemmin, monien harjoitushierontojen ja tiiviin opiskelun jälkeen siitä tuli totta eli paperit on käpälässä :) Nyt ollaan sitten siinä vaiheessa, että toiminimeni on hyväksytty ja aloitan työt sivutoimisena yrittäjänä! Tuntuu kyllä ihan uskomattomalta!

Sivut ovat vielä vähän kesken, mutta käykäähän tutustumassa :)

Kätevät Käpälät

Kuulumisia.

Minun on ollut todella vaikeaa kirjoittaa viime aikoina mitään. Monta luonnosta olisi odottamassa, mutten saa kirjoitettua niitä valmiiksi. Ajattelin kirjoitella tällaisen pienen tilannekatsauksen, kun en kerta saa muita tekstejä valmiiksi.

Vuoden vaihtumisesta on useampi viikko aikaa. Toiveita tälle vuodelle? Enemmän onnellisuutta ja iloa.  Vähemmän huolta ja murhetta. Pieniä hetkiä ja onnistumisen elämyksiä.

Tammikuussa tuli vuosi siitä, kun Nimbus muutti laumaamme. Tämä aika Nimbuksen kanssa on ollut mielenkiintoista. Se on opettanut minulle paljon eikä oppiminen varmastikaan pääty tähän. Vuosi sitten kirjoitin, että Nimbus on koira jollaista en koskaan uskonut saavani. Tämä tunne ei ole heikentynyt vuoden aikana, päinvastoin. Nimbus tuntuu sopivan minulle erinomaisesti. Treenaaminen Nimbuksen kanssa on kivaa. Se on todella yritteliäs, hoksaava ja sopivan innokas. Toki tämä on varmasti osaksi koulutuskysymys. En osaa selittää viehtymystäni ihmeelliseen sakemannitreenaukseen tämän tarkemmin. Se pitää nähdä ja kokea.

Mäihän kanssa kisa- ja treenikuviot meni uusiksi sen alkaessa yskiä muutama päivä sitten. Höh. Harmi, sillä viikonloppuna olisi ollut paikkamakuukoulutus, joka olisi tullut meille tarpeeseen. Paikkamakuu otti kovasti takapakkia viime marraskuussa tapahtuneen episodin seurauksena, joten kisaamisen sai hetkeksi unohtaa. Kävin kuitenkin kuunteluoppilaana koulutuksessa ja sain sieltä eväitä tuleviin treeneihin.

Tamin tilanteesta olisi tarkoitus kirjoitella enemmänkin, mutta yritän tiivistää sen tilannetta. Tuossa syksyllä aloin ihmettelemään Tamin kummallista käyttäytymistä. Se oli haluton lähtemään lenkille. Tajusin, että jotain oli pielessä, kun jouduin yhtenä aamuna kalastelemaan Tamia sängyn alta lenkille. Vein Tamin lääkärille tarkastukseen, missä siltä kuvattiin selkä, polvet ja lonkat ja otettiin laaja verenkuva. Loppujen lopuksi Tamilta löytyi vanha eturistiside vamma vasemmasta polvesta ja polvessa oli muutenkin useassa kohdassa sanomista. Lisäksi oikeassa lonkassa oli paha nivelrikkomuutos :(

Nyt kaikki treenaaminen ja lenkkeily on määrittelemättömällä tauolla kennelyskän vuoksi. Olin menossa Tamin ja Mäihän kanssa jäsenkorjaajalle ensi viikolla, mutta yskän takia sekin aika jouduttiin siirtämään. Toivottavasti tämä ei kauheasti pitkittyisi - ei ole mikään mukava tauti!

Joulutervehdys

Ollaan lomailemassa Rovaniemellä Uuden Vuoden yli. Paljon olisi päivitettävää, mutta palataan asiaan, kun kotiudutaan takaisin Seinäjoelle. Toivotamme kaikille blogin lukijoille rauhallista Joulua ja menestystä tulevalle vuodelle!
Toivoo: Saana ja koirat

Marraskuu - toimintaa täynnä

Pii kesällä

Kiireinen marraskuu on muutamaa päivää vaille taputeltu pakettiin. Kyllä aika kuluu nopeasti! Reilun kuukauden päivitystauon aikana on tapahtunut kaikenlaista. Tässä vähän tiivistelmää marraskuun menemisistä;

Ensimmäisenä tärkein: Pii täytti 13.11 16-vuotta. Pii on suhteellisen pirteä ikäisekseen; se jaksaa myyrästää Rattosjärvellä ja lenkkeillä Riimin kanssa. Kukapa olisi uskonut 15,5 vuotta sitten, että saamme viettää Piin 16-vuotis synttäreitä! Onnea rakas Pii! 

Saana kanakurssilla

Minä kävin operantin ehdollistamisen workshopin "kanakurssin" toisen osan marraskuun alussa. Ensimmäisen osan kävin aika tarkalleen vuosi sitten. Kurssin aiheena oli viheen liittäminen ja ärsykekontrolli. Minulle nämä ovat aina olleet vaikeita asioita, mutta kurssilla asia aukesi minulle aivan uudella tavalla.

Lisäksi olemme käyneet Nimbuksen kanssa Perustaidot koirallesi - kurssin Trainer's Choicella. Kurssin viimeinen kerta oli keskiviikkona. Tosi harmi, sillä tykkäsin kurssista todella paljon. Kurssilla opeteltiin elämän perustaitoja (kohdetyöskentelyä, lähellä pysymistä, rauhoittumista ja luopumista). Osallistuin kurssille tarkoituksenani parantaa Nimbuksen hallittavuutta ja kerrata koiran koulutuksen perusasioita. Olen ollut todella tyytyväinen Nimbuksen tekemiseen kurssilla ja treeneissä. En osaa selittää kiintymystäni Nimbuksen kanssa treenaamiseen, se vaan on ihan mahtavaa. Tuossa koirassa on kapasiteettia vaikka ja mihin, minun pitää vaan osata muokata sitä oikeaan suuntaan. Tämän kurssin jälkeen minulla on enemmän itsevarmuutta alkaa työskentelemään Nimbuksen haasteiden parissa. Kurssista ollaan saatu paljon irti, kiitokset vain Jaanalle!

Marraskuun aikana ei ehditty treenata kovin paljoa. Mäihän tokoilusta on kovasti toivottu videota, tässä olisi klippi tämän päivän treeneistä! Oli hyvä kuvata pitkästä aikaa Mäihänkin treeniä, näen paremmin missä mennään. Rehellisesti sanoen petrattavaa on monessakin asiassa, en ole tyytyväinen moneenkaan liikkeeseen. Mäihä on hieno, minä olen vain onnistunut kouluttamaan sen huonosti. Tämä on kuitenkin meidän osaaminen tällä hetkellä, ei muuta kuin treenaamaan lisää!

Omia huomioita videosta

• Seuraamisessa edistää ja painaa. Tämän ongelman kanssa ollaan painittu pitkään, mutta ratkaisua ei ole oikein löytynyt. 
• Luoksetulossa hieman törmää ja sivulle siirtyminen saisi olla parempi (annan vartaloavun, että menisi suorempaan)
• Ruudussa olla natsi kosketusalustan kanssa eli vaatia se, että etutassu on kosketusalustalla. 
• Kaukoissa olla tarkka tekniikan kanssa, nyt vähän tömäyttää takajalkoja (ja minä ääliö palkkaan niistäkin...)
• Tunnarissa lähteä jalostamaan kuonokosketusta tarttumiseksi.

Varo mistä unelmoit, se voi toteutua

Onneen vaaditaan jotain, mitä tehdä, jotain mitä rakastaa ja jotain, mistä unelmoida.  Olen aina ajatellut, että kun saavutan jotain, mistä olen unelmoinut, kuolen onnesta. Kun saavutan sen huomaan, etten kuollutkaan. Siinä vaiheessa en osaa iloita siitä onnistumisesta, vaan alan keskittyä seuraavaan unelmaan. Ehkä haluan aina jotain, mikä on saavuttamattomissani. Unelmat ovat välillä mutkikkaita ja vaikeita saavuttaa. Unohdan välillä, että onneen tarvitaan muutakin. Välillä huomaan jahtaavani unelmiani niin kiivaasti, etten osaa nauttia niistä pienistä onnistumisista, joita matkan varrella saavutan.

Välillä tarkastelen tavoitteitani. Jahdatessa unelmaani, tekeekö päämäärä minut onnelliseksi? En oikeastaan pidä tärkeänä sitä mihin pyrin, vaan sitä, onko kaikki vaiva, jota näen päämääräni eteen sen arvoista. Olen aina ajatellut, että kun seisoo sen takana mitä tekee ja pyrkii eteenpäin kunniakkain keinoin, niin vain silloin voi menestyä ja saavuttaa päämääränsä. 

Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, unelmat voivat olla joskus mutkikkaita ja vaikeita saavuttaa. Vaikeassa tilanteessa ei saisi kuitenkaan luovuttaa, vaan epäonnistumiset pitäisi kääntää voitoksi. Epäonnistumisia ei saisi pelätä, vaan on yritettävä päästä eteenpäin, koska vain yrittämällä voi onnistua. Luovuttamalla ei voi saavuttaa mitään hienoa. Ikinä ei saisi lakata uskomasta itseensä ja omiin unelmiinsa. 

Jokainen on oman onnensa seppä, sanotaan. Välillä minun on vaikea uskoa, että elämässä menestyminen on minusta itsestäni kiinni. Olisi pidettävä unelmat kirkkaana mielessä ja lähteä kulkemaan niitä kohti, mieli avoinna seikkailulle. Joskus olisi osattava tehdä asioita myös siksi, että ne voisivat olla hauskoja eikä pelkästään saavuttaakseen jotain. Siinä minulla riittää tekemistä.