Elämän karut kävyt

Leikkauksesta on kulunut kaksi viikkoa. Leikkaus itsessään meni ihan hyvin, mutta valitettavasti polveen jouduttiin tekemään suurempi operaatio kuin alunperin oletettiin. Polven rakennetta jouduttiin muuttamaan aika paljon, sinne laitettiin ruuveja, polvilumpiota ja -jännettä siirrettiin kulkemaan 2 cm keskemmälle.

Tämä nyt tarkoitta pitempää ja raskaampaa toipumisaikaa. Suurin haaste on opetella kävelemään/käyttämään jalkaa uudestaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että kovalla treenillä siitä tulee parempi kuin koskaan. Kovan treenin lisäksi toipuminen kysyy multa myös kärsivällisyyttä - joka ei totisesti kuulu vahvuuksiini. Lääkärin kommentit, kuten "Etene rauhallisesti , sulla ei ole mihinkään kiire", "Maltti on valttia", "Anna itsellesi aikaa toipua", "Älä hermostu, vaikka liikkuminen on vielä pitkään vaikeaa", kuulostavat korvissani kirosanoilta ja saavat sydämeni itkemään verta. (Sen sijaan dramaattisuus kuuluu vahvuuksiini!). Ensi kuussa on lääkärin kontrolli ja jos jalka on toipunut toivotulla tavalla, päästään aloittamaan kuntouttaminen. Jos mitään kauheita takapakkeja ei tule niin kevyet ratatreenit pääsen aloittamaan heinäkuussa. Ikuisuuden päästä.

Tällä hetkellä yritän parhaani mukaan sysätä kaikki agilityssä kisaamiseen/treenaamiseen, juoksemiseen, jalkapalloon, kuntosaliin ym liittyvät ajatukset syrjään. Osaa niistä ehdin ajatella myöhemminkin, osan taas yritän unohtaa kokonaan. Nyt keskityn vain toipumiseen ja otan kaikki irti tästä ajasta. Yritän kovasti todistaa itselleni, että parhaat löytävät onnen myös epätoivossa. Uskokaa tai älkää - olen aivan varma, että vielä joskus kiitän tätä toipilaskautta. Koirien kanssa on hyvä hetki keskittyä treenaamaan rauhallisempia juttuja ja tehdä kunnolliset pohjat muutamalle liikkeelle, joiden treenaamista olen vain viivyttävyt. Lisäksi pystyn ehkä paremmin keskittymään kirjoituksiin, kun en voi oikeen tehdä muutakaan ;) Viime keväänä lukuloma meni joutuisasti lenkkeillessä ihanan talvisessa säässä, treenatessa, kisatessa ja pentulaatikon laidalla unelmoidessa :) Tällä kertaa en voi paeta kirjoja lenkkipoluille, treeneihin tai pentulaatikon laidalle. Joten mitä suurimmalla todennäköisyydella kisaan ensimmäisissä mahdollisissa agilitykisoissa valkolakki päässä! Sitä odotellessa.. ;)