Jostain on luovuttava, jotta voi saada jotain tilalle.

(Aiemmin olen sivunnut aihetta täällä ja täällä)

Aikaisemmin olen tuskaillut sitä, että koirillani olisi potentiaalia lajiin kuin lajiin, mutta en osaa päättää, mihin lajiin (/lajeihin) me panostetaan, kun aika ei riitä kaikkeen. Tästä piti tulla postaus, jossa mietin meidän tulevaisuuden näkymiä eri lajeissa. Ei tarvinutkaan, sillä tähän ongelmaan ratkaisu tuli kuin itsestään; ilman autoa on mahdotonta kulkea hakuilemassa ja Mäihän kanssa tulin siihen tulokseen, että agilityt on sen osalta liidelty (tästä voisin kirjoittaa myöhemmin lisää, nyt ei vielä pysty).

Nimbuksen tulon jälkeen minulta on kysytty useasti, tuliko minusta nyt "oikea" pk-ihminen (oikealla pk-ihmisellä tarkoitan sitä, että koira on otettu ensisijaisesti pk-puolta ajatellen). En oikein silloin tiennyt itsekään. Nyt olosuhteet ovat kuitenkin sellaiset, että minulla on mahdollisuus treenata koirieni kanssa vain pk-juttuja ja tokoa.

Lajin vaihtaminen on minulle vaikeaa, koska kaikki unelmani, toiveeni ja odotukseni ovat liittyneet agilityyn. Nyt pitäisi samalla innostuksella ja intohimolla suhtautua näihin "uusiin" lajeihin. Ehkä se jossain vaiheessa tapahtuukin, kun muut lajit eivät jää enää agilityn varjoon. Kyllä jossain vaiheessa tulen taas ottamaan agilityyn soveltuvan koiran, mutta se hetki ei ole nyt - eikä vielä pitkään aikaan, mutta jonain päivänä vielä. Mäihän terveys on kuitenkin kaikkein tärkein ja jos se pysyy paremmassa kunnossa ilman agilityä ja alkaa käyttäytyä paremmin laumassa niin päätös on selvä.

Summasummarum: Mäihä ja Nimbus keskittyvät molemmat tokoiluun ja jäljestämiseen. Katsotaan mihin asti meidän rahkeet riittää niissä lajeissa, molemmat on kumminkin mulle kohtalaisen uusia lajeja enkä ole kouluttanut yhtään koiraa niissä "valmiiksi". Molemmat pitäsi vielä testata paukkujen osalta, jotta tietää, onko asiaa pk-kokeisiin.